Vähemmistö valtaa Suomen v. 1917
Arvo Poika Tuomisen muistelmat 2.
Arvo Poika Tuomisen mukaan suomalainen työväenliike oli alusta lähtien hyvin parlamentaarisesti asennoitunutta liikettä verrattuna Bolshevistiseen liikkeeseen Venäjällä. Se oli alun alkaenkin suuntautunut vain ulkoparlamentaariseen toimintaan.
Kun Eduskuntauudistus toteutettiin, usko parlamentin voimaan kasvoi. Suomen kansa halusi päästä eroon venäläisestä komennosta, vaikka se tarjosikin varsin laajan autonomian. Sosialidemokraattinen puolue ajoi päättäväisesti Suomen itsenäisyyttä. Ei siis ihme, että vuonna 1916 Sosialidemokraattinen puolue saavutti enemmistön eduskuntaan eli 103 paikkaa. Porvaristo jäi siis vähemmistöksi.
Tsaarin kukistuminen maaliskuussa 1917 vapautti eduskunnan työilmapiiriä. Eduskunta laati nopeassa tempossa lain 8-tunnin työpäivästä, kunnallisvaaleista, torpparien vapautuksesta ja vielä Valtalain, joka teki Eduskunnasta ylimmän vallankäyttäjän.
Venäjällä vallitsi kasoisvalta: Neuvostojen valta ja Väliaikaisen hallitukse valta, jonka oli tarkoitus kutsua koolle Perustava kokous laatimaan Venäjän valtiojärjestystä. Väliaikainen hallitus empi ja empi valtatasapainon oloissa. Se jouti Väliaikaisen hallituksen sisäiseen kriisiin, ja elokuun alussa alettiin eräällä taholla valmistella Kornilovin kapinaa, jonka tarkoituksena oli palata takaisin monarkiaan. Sen seurauksena Bolshevikkien kannatus oli voimakkaassa kasvussa työläisten ja talonpoikien Neuvostoissa.
Heti tsaarin kukistuttua Suomessa nousi ongelmaksi, ylimmän vallankäyttäjä määrittäminen. Viimeinen tsaarin senaatti, Tokoin senaatti, hajosi tsaarin kukistuttua. Siinä oli porvaristolla enemmistö, vaikka Eduskunnassa oli enemmistö sosialidemokraateilla. Hyväksytty valtalaki määräsi ylimmän vallan annettavaksi Eduskunnalle. Venäjän Bolshevikit kannattivat sosialidemokraatteja ja Valtalakia. Väliaikainen hallitus olisi halunnut ylimmän vallan säilyvän itsellään, kuten Tsaarilla oli ollut. Suomen porvaristo asettui Väliaikaisen hallituksen kannalle.
Tuossa tilanteessa, elokuun alkupäivinä 1917, kun Bolshevikkien asemat vahvistuivat Venäjällä ja Väliaikaisen hallituksen asemat heikkenivät, vähemmistönä oleva Suomen porvaristo pyysi Väliaikaista hallitusta hajottamaan Suomen eduskunnan, jo ennen kuin säädet lait oli saatu vahvistettua. Eduskunta hajotettiin elokuussa 1917, ja uusien vaalien valmistelu aloitettiin. Näin vähemmistönä ollut porvaristo kaappasi vallan itsenäistyvässä Suomessa. Se johti seuraavana vuonna eli tammikuussa 1918 sisällissotaan ja erääseen maailmanhistorian raaimpaan verenvuodatukseen.
Tuomisen mukaan työväki oli erittäin pettynyt Eduskunnan hajotukseen. Usko parlamentarismiin romahti. Uudet vaalit eivät enää kiinnostaneet, koska niistä ei ollut mitään hyötyä. Niinpä sosialidemokraatit kärsivät 11 paikan tappion uusintavaaleissa.
Yhteiskunnallinen tilanne kärjistyi Suomessa nopeasti. Torpparien lakot lisääntyivät. Nälänhätä uhkasi maata. Marraskuussa 1917 alkoi Suurlakko, jonka tavoitteena olivat uudestaan nuo samat Eduskunnan jo hyväksymät lait. Tässä vaiheessa alkoi myös Sosialidemokraattisessa puolueessa ilmetä linjaerimielisyyksiä jatkotaistelun osalta.
Sosdem. puole sai Tuomisen mukaan kitkerää arvostelua sen vuoksi, että johtavat "kovat" toverit, kuten OW Kuusinen ja Kullervo Manner, (Manner oli hajotetun eduskunnan puhemies) hoipertelivat Eduskunnan hajotuksen suhteen. He vain kirjoittivat paheksuvia lausntoja hajotuksen johdosta, mutta eivät ryhtyneet mihinkään välittömiin toimenpiteisiin. Meni lähes kaksi kuukautta hajotuksen jälkeen, ennen kuin Manner rohkeni murtaa Eduskuntatalon (Heimolan) sinetit ja kutsua eduskunta koolle. Työläisten mielestä eduskunnan työskentelyä olisi pitänyt heti vain jatkaa, olipa siellä sitten porvareita tai ei. Kahden kuukauden jälkeen kokoontuneen tynkä-eduskunnan koolle kutsuminen sai pelkän mielenosoitukseen verrattavan luonteen.
Tie luokkasotaan oli näin kivetty. Sodan lopputulos on kaikkien tiedossa. Sodan jälkeen Suomen porvaristo päättää hylätä parlamentaarisen järjestelmän, ja palata takaisin monarkiaan. Suomen kuninkaaksi oli jo valittu saksalainen prinssi Väinö. Täytyihän se korvata jotenkin, että saksalainen armeijakunta osallistui ratkaisevalla tavalla punakaartin kukistamiseen. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos onneksi mitätöi nuo feodaaliset pyrkimykset. Sodan aloittaja, Saksan keisarikunta, oli näet kukistunut aloittamassaan sodassa.
Sodan jälkeen Suomen työväenliike alkoi heti nousta kahden puolueen ja sisäisen taistelun voimalla. Siitä jatkossa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Uudet vaalit eivät enää kiinnostaneet, koska niistä ei ollut mitään hyötyä. Niinpä sosialidemokraatit kärsivät 11 paikan tappion uusintavaaleissa."
Miten niin ei ollut mitään hyötyä? Ainahan Suomessa on äänten laskenta perustunut rehellisyyteen ja niin oli silloinkin. Jos sosiaalidemokraatit olisivat saaneet enemmistön uudessakin eduskunassa, niin he olisivat saneet enemmistön kaikkine niine mahdollisuuksineen, jotka enemmistöasema olisi tuonut tullessaan.
Mutta he kärsivät tappion uusissa vaaleissa, koska äänestäjien enemmistö oli hylännyt heidät tarkistettuaan kantaansa vuoden mittaan koetun perusteella.
Siksikö Vasemmistoliitto nytkin on Suomessa näivettynyt, kun "vaaleista ei ole mitään hyötyä"?
J.Garinin kommentin mukaan mennään!
Vaaleistako ei Typön mukaan mitään hyötyä?
"Sodan jälkeen Suomen työväenliike alkoi heti nousta kahden puolueen ja sisäisen taistelun voimalla?" Taisi niitä puoluita olla riitojen jälkeen enemmänkin?
Paljonko on koko vasemmiston kannatus vuonna 2011 vaaleissa?
Eipä taida kantaa enää 2010-luvulla?
"Se johti seuraavana vuonna eli tammikuussa 1918 sisällissotaan ja erääseen maailmanhistorian raaimpaan verenvuodatukseen."
Kirjoittajan suhteellisuudentaju lienee hieman hakusessa.
Lenin kehotti 17.11.1917 Pietarin Smolnaan saapunutta Suomen SDP:n valtuuskuntaa tekemään vallankumouksen Suomessa. Stalin ilmoitti Helsingissä 25.11.1917, että Venäjä antaa veljellistä apua, jos sitä pyydetään. 25.1.1918 Pietarista tuli käsky Suomessa olleille venäläisille varuskunnille: "Riisukaa valkokaartit aseista." Pietarin suomalainen punakaarti aloitti Suomen kansalaissodan. Tuhat Pietarin suomalaisen punakaartin jäsentä saapui Helsinkiin ja Tampereelle 27.1.1918 suurilla asejunilla, jotka Rahjan veljekset olivat lastanneet Leninin luvalla Pietari-Paavalin linnoituksesta. Suomessa olleiden varuskuntien sotilaiden keskusneuvosto kielsi 2.1.1918 venäläisiä sotilaita puuttumasta Suomen sisäisiin asioihin. Sen vuoksi bolshevikit lähettivät Suomeen luotettavia bolshevikkisotilaita, jotka taistelivat punaisten puolella ensin joukko-osastoina ja sen jälkeen pienempinä ryhminä. Suomen punaiset odottivat kiihkeästi maailmanvallankumousta. Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta.
Punaisen Suomen historian osan "Vallankumous kunnallishallinnossa" kirjoittanut Juhani Piilonen piti Helsingin yliopistossa luentosarjan "Kansalaissodan sosiaaliset juuret". Juhani Piilonen totesi, että Väino Linna esitti väärän kuvan kansalaissodasta kuvatessaan vain Pentinkulmaa. Puolet Suomen torppareista taisteli valkoisten puolella Suomen kansalaissodassa.
Punaisen Suomen historian osassa "Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena" Osmo Rinta-Tassi toteaa, että yhtäkään lentävää punaista eli punaisten teloituskomennuskuntien jäsentä ei asetettu edesvastuuseen punaisen vallan aikana. Ainoa yritys oli Lahdessa, missä Helsingistä lähetetty tutkija keräsi todistusaineiston 30 murhaajasta. Lahden punakaarti tuli paikalle, hävitti todistusaineiston ja ajoi tutkijan pois Lahdesta. Voittajat joutuivat etsimään lentävät punaiset eli siviilien murhaajat punaisten vankien joukosta.
Nyt yli yhdeksänkymmen vuoden jälkeen näistä tapahtumista on maailma paljon muuttunut! Suomessakin on 8 tunnin työpäivä (40 tuntia viikossa), ja torppareita ei enää ole.
Valkoiset voittivat taistelun, mutta punaiset sodan, heidän vaatimuksensa toteutuivat, ainakin suurelta osin! Tämä osaltaan antoi mahdollisuuden suomalaisten yhdistymiseen talvi- ja jatkosodan taisteluihin itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Suvut ovat myös sekoittuneet, ja lähes jokaisen suvusta löytyy esivanhempia kummaltakin puolelta.
Pidän Arvo "poika" Tuomisen kirjoja ja muistelmia erittäin tärkeänä osana suomalaisen historian dokumentointia!
Se miksi vasemmistolaisten kannatus nykySuomessa on niinkin vähäistä, kuin nykyisin, toivoisin Typön tasoisen ajattelijan analysointia?
"Kieli oli selvin vuoden 1917 suomalaista yhteiskuntaa jakanut seikka. Tähän kiinnitti huomionsa Tukholman pormestari, vasemmistososialistina tunnettu Carl Lidhagen käydessään vuoden 1917 lopulla ja seuraavan vuoden alkupuoliskolla Suomessa. Hän puhui ikimuistoisista ajoista lähtien vallinneesta 'ylä- ja alaluokan välisestä luokkataistelusta'. Hän näki kansalaissodan luokkien, rotujen ja kieliryhmien välisenä sotana."
"Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä oli vuonna 1920 yli 10 prosenttia. Vähemmistöstään huolimatta heillä oli edelleen vankka asema valtion virkakoneistossa, minkä voi todeta selailemalla vuoden 1918 valtiokalenteria."
"Sosialistit julistivat taistelevansa vuoden 1917 jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden alussa virkavaltaisuutta vastaan. Tahtoen tai tahtomattaan he tulivat samalla vastustaneeksi Ruotsin vallan ajalta periytyvää leimallisesti ruotsia käyttävää virkakoneistoa. Edellä mainittu Lindhagen samaisti 'herrat', joita vastaan punaiset julistivat taistelevansa, ruotsinkieliseksi yläluokaksi. Ruotsinkieliset itse, kuten hän totesi, näkivat olevan ensisijaisesti kysymys rotu- ja kielitaistelusta. Lindhagen tuki väitettään myös sillä, että valkoisen armeijan johto oli ruotsinkielinen."
Lähde: Punaisen Suomen Historia 1918
Kansanvaltuuskunta Punaisen Suomen Hallituksessa
Osmo Rinta-Tassi ja opetusministeriö 1986
Vuonna 1918 ei ollut sisällissotaa. Se oli Ruotsin aloittama sota suomalaisia vastaan. Tarkoituksena palauttaa Suomi Ruotsin monarkiaan ruotsalaissukuisella kuninkaalla joka löytyi Saksasta. Eino Leino viittaa Helsingin valloitus 1918 teoksessaan punalehdistön kirjoittaneet että Suomessa ei ollut saksalaisia joukkoja vaan kyseessä oli valeasuisia ruotsalaisia.
Järjen jättiläinen!
Kansan tahtoa väheksyvät punaiset nousivat kapinaan Suomen laillista hallitusta ja kansan valitsemaa eduskuntaa vastaan. He tukeutuivat maassa oleviin venäläisiin bolshevistismielisiin joukkoihin.
Kovinpa olisivat supermiehiä nuo ruotsalaiset, jos he yksin olisivat tuon porukan peitonneet!
Kansan tahto ei ollut ruotsalainen monarkia mitä valkofasistiset ruotsalaiset ajoivat. Aseettomat suomalaiset saivat aseita Leniniltä puolustautuakseen fasistista miehittäjää vastaan.
"Kansan tahto ei ollut ruotsalainen monarkia mitä valkofasistiset ruotsalaiset ajoivat."
Aiheutat turhaa rasitetta Typön sinänsä ansiokkaaalle analyysille.
Jos "valkofasistiset ruotsalaiset" olisivat ajaneet monarkiaa ja se olisi ollut heidän tärkein päämääränsä, niin miksi he eivät sitä toteuttaneet voitettuaan kapinan? Miksi he sen sijaan toteuttivat kahdeksan tunnin työpäivän ja kumosivat torpparijärjestelmän sekä pitäytyivät tasavaltalaisessa perustuslaisa?
Aikalaispropaganda on kaikkein epäluotettavinta historian lähdeaineistoa. Jaakko Paavolainen julkaisi perustutkimukset punaisesta ja valkoisesta terrorista jo vuosina 1966 ja 1967. Juha Siltala julkaisi vuonna 2009 "Sisällissodan psykohistorian" ja Pertti Haapalan ja Tuomas Hopun toimittama "Sisällissodan pikkujättiläinen" julkaistiin myös vuonna 2009.
Ensin oli punainen terrori: 70 valkoista murhattiin jo vuoden 1917 puolella. Punainen terrori kiihtyi helmikuussa 1918, tasaantui maaliskuussa ja kiihtyi jälleen huhtikuussa 1918. Tunnetuimpia teloituskeskuksia olivat Koria ja Akaa. Lentävät punaiset riehuivat asutuskeskuksissa ja maaseudulla. Punaiset murhasivat sodan aikana 10 pappia ja 9 muuta kirkonpalvelijaa. Kaksi pappia naulittiin kidutuksen jälkeen pistimillä kirkkonsa alttaritaululle ja ennen Länkipohjan taistelua lentävät punaiset kiduttivat ja murhasivat Längelmäen kirkkoherran. Körttiläisen talonpoikaisarmeijan kosto oli hirmuinen.
Markku Salomaan väitöskirja "Punaupseerit" julkaistiin jo vuonna 1992. ISBN 951-0-17445-9. Suomen pankin valuuttavarannon ryöstäneet punaiset rosvopäälliköt murhasivat 30 valkoista vankia Viipurin lääninvankilassa ennen siirtymistään punaisen hämärän maahan, missä ryyppäsivät ja rälläsivät Suomen pankin rahoilla nk. Kuusisen klubin murhiin saakka. SKP valitsi ja puna-armeija koulutti suomalaiset punaupseerit, joiden tehtävänä oli hyökätä Suomeen puna-armeijan kärkijoukkona.
Tarton rauhansopimus kielsi etappitoiminnan toisen sopimuspuolen alueella. Neuvostoliitto rikkoi törkeästi ja jatketusti Tarton rauhansopimusta lähettämällä Suomeen suomalaisia punaupseereita, Moskovasta johdetun SKP:n asiamiehiä ja vakoojia 20 vuoden ajan. Neuvostoliitto rahoitti lähes vuoden ajan kestäneen Suomen satamalakon lähettämällä lakkolaisille 3 miljoonaa Suomen markkaa. Kommunistit, joiden tavoitteena oli Neuvosto-Suomi, provosoivat omalla toiminnallaan Lapuanliikkeen nousun Moskovasta johdettuja kommunisteja vastaan.
Gagarinille.
Nyt sinulta puuttuu historiallinen näkemys. Suomen kansa oli tuohon saakka ollut aina vieraan vallan alainen. Eduskuntauudistus antoi sille toivoa. Kansa halusi uskoa parlamentarismiin. Porvaristo pelasi sen vieraan sortajan avulla. Se oli porvaristo einsimmäinen yhteiskunnallinen rikos Suomessa. Seurauksena olivat haavat, jotka eivät ole vieläkään parantuneet.
Miksei "työväenluokka" sitten mennnyt vaaliuurnille ja äänestänyt edustajiaan eduskuntaan? Miksi se mieluummin turvautui aseisiin ja väkivaltaan asiansa ajamiseksi?
Aseet oli ensin ruotsalaisilla miehittäjillä. Suomalaiset puolustautuivat bolsevikkien aseilla. Bolsevikithän oli antaneet itsenäisyyden Suomen tasavallalle eikä kapinalliselle ruotsalaiselle monarkialle.
Sontaa!
Sen paremmin ruåtsalaisilla kuin suomalaisillakaan ei olisi ollut mitään syytä "puolustautua" elleivät punikit olisi ryhtyneet kapinaan. Eduskunta oli olemassa, hallitus oli vallassa, mitä syytä olisi valtaa pitävien ollut ryhtyä lietsomaan sotaa ja epäjärjestystä, kun kaikki oli hallinnassa?
Pekka Lukkalalle.
Porvariston on turha ironisoida työväenluokan sorrettua asemaa. Työväenliike on tähän asti ollut sivistyneistöliikettä. Se ei ole vielä kyennyt täyttämään sitä tehtävää, mikä sille kuuluu. Mutta koska työväenluokan aseman parantumiselle ei ole näkymiä kapitalismissa, sen suuruuden ajat ovat edessä päin. Työväenliike, joka ei ota oppiakseen, joutaakin mennä. Luokka on ja pysyy ja järjestäytyy uudella tavalla.
Eki K:lle.
Väkilukuun suhteutettuna punakaartilaisten teurastus lienee edelleenkin maailmanhistoriallista huippua. Voitoko esittää tuolle murheelliselle tapahtumalle vielä murheellisemman voittajan?
Kimmo Tuomaalalle.
Suomessa tehtiinkin vallankumous, kuten Venäjälläkin Leninin kehotuksista riippumatta. Leninin kehotukset ja opastukset olivat tietenkin tärkeitä ja arvokkaita. Ilman niitä nykyistä kehitystasoa ei olisi olemassa. Feodalismi, joka tarkoittaa aateliston valtaa, maaorjutta ja uskonnollista takapajuisuutta, siirrettiin noissa vallankumouksissa historiaan. Vallankumoukselliset siellä ja täällä tukivat tietenkin toisiaan. Samoin tekivt taantumukselliset voimat Suomessa ja Venjllä. Saksa ja Ruotsikin osallistui niihin.
Vallankumoukselliset olivat kansan puolella ja feodalismin kannattajat kansaa vastaan.
Vallankumoukselliset vain kuvittelivat toteuttavansa sellaista, mihin vielä ei ollut nahdollisuutta. Feodalismin jälkeen voi tulla vain kapitalismi ja porvarillinen yhteiskunta, eikä sosialismi. Sosialismi edellyttää porvaristoa ja työväenluokkaa. Sitä ei tuolloin ollut Venäjällä eikä Suomessa. Nyt on, ja toivottavaa olisi, että porvaristo tulevaisuudessa olisi vanhaa aatelistoa viisaampaa silloin, kun aika on kulkenut heidän ohitseen.
Vinö Linna esitti taiteellisin menetelmin historian kulun olennaisen ja yleisen piirteen yksityisen avulla. Pentinkulma esitti yleistä lakia. Torpparit olivat maaorjia ja karton isnnät feodaaliherroja. Tuo luokkajako murtuu porvarillisissa vallankumouksissa maareformin keinoin. Niin tapahtui Suomessakin.
Mainitsemasi Piilonen ja Rinta-Tassi eivt vain ymmrrä historian lainalaisuuksia. Linna ymmrsi. Porvariston ei kannata puhua punaisista murhaajista mitään, sillä sotasurmatilastojen mukaan antautuneita punakaartilaisia murhattiin taistelujen jälkeen 25000, mutta valkoisia ei. Jostain syystä Tuomaalalla on tästä asiasta paha omatunto.
Rintamataistelussakin vakoisia kuoli vhemmän kuin punaisia. Punaisten lentävt rangaistusryhmät kuuluivat rintamataistelun organisaatioon.
Arvo Poika Tuomisen arviot Suomen itsenisyyden alkuajoista (hän ei kirjoitakaan 1918 sodasta juuri mitään)eivät ole aikalaispropagandaa, sillä hän kirjoittaa niistä vasta 1956 luvulta lähtien. Hänellä on aikalaiskokemus, jota hän on työstänyt kymmeniä vuosia. Siinä analyysissa erottuu olennainen epäoleellisesta. Sen vuoksi Tuomisen muistelmat ovat harvinaisen käyttökelpoista lähdeaineistoa myös historioitsijalle.
Yksittäisistä murhista puhuminen sodassa, jonka Suomen aatelisto-porvaristo alaoitti, liittolaisinaan Venäjän feodaaliherrat, mitätöimällä itsenäisyyden, raiskaamalla parlamenttilaitoksen ja pyrkimyksellä palauttaa Suomeen monarkian, on puhumista historian tapahtumien lillukanvarsista. Kun vielä muistetaan valkoisten tappiot (7000 miestä) ja punaisten tappiot (35 000 miestä). Tuon teurastuksen jatkona on vielä 1920- ja 30 -lukujen terrori, tammisaaret ja muut keskitysleirit, jotka lopulta johtivat liittolaisuuteen Hitlerin fasismin kanssa.
Kuusisen klubin murhat tapahtuivat 1920 eli varsin likellä luokkasodan väkivaltaisia aikoja. Niihin palaan seuraavalla kerralla. Kun Suomen porvaristo, kansan vähemmistönä, kaappasi vallan vieraan maan aseiden avulla (siihen kuuluu myös saksalainen armeijakunta) on punaisten haltuun ottama Suomen pankin setelikanta varsin pieni rikos myös taloudellisesti, verrattuna siihen, mitä porvaristo teki.
Porvariston historioitsijat tekevät loogisen (mutta ideologisesti heille sopivan) virheen, kun sanovat, että ensin oli punainen terrori, ja vasta sitten valkoinen terrori. Työväenluokka, joka siis toimi noiden vallankumousten moottorina, on porvariston luoma yhteiskuntaluokka. Porvariston suhde työväenluokkaan perustuu eettisesti katsoen rikokseen, korvauksettomaan työn riistoon, varkauteen. Terrori omistamatonta kansaa kohtaan alkaa riistäjistä. Punaista terroria edeltää aina valkoinen terrori.
Psykohistorioitsijoilta ja muilta porvarillisilta historioitsijoilta
puuttuu kokonaisvaltainen näkemys historian kulusta. Se johtaa heitä harhaan. Tarton Rauhansopimus jouduttiin solmimaan sen vuoksi, että suomalaiset valkokaartilaiset/suojelluskuntalaiset hyökkäilivät Venäjän/Neuvostoliiton alueelle Karjalaan ja muuallekin interventiosotien aikoihin. Interventiosodat päättyivät 1920 ja muistaakseni Tarton tarauha solmittiin samana vuonna.
Etappitoiminnasta ei ollut Suomen porvaristolle mitään haittaa. Päinvastoin. Etsivän Keskuspoliisin miehet käyttivät samoja etappireittejä osallistuakseen kommunistien kokouksiin Neuvostoliiton alueella, ja saivat sitä kautta kaipaamiaan tietoja ja myöhemmin uhreja. Taitavia miehiä kun olivat.
Tuomas Lavoselle.
Tuomas on oikeassa siinä, kun huomioi luokkajaon ja kielen keskinäisen yhteyden. Olen esittänyt nykyaikaiselle luokkajaolle kolme kriteeriä. Ne ovat luontosuhdetta välittävät pääomat: Kuka omistaa taloudellisia pääomia ja kuka ei; Kuka pääsee osalliseksi ihmiskunnan kulttuuriperinnöstä ja kuka ei; Kenellä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan ohjaamiseen eli poliittisen vallan käyttöön ja kenellä ei.
Tämä jako tuo selkeästi kolme keskeistä yhteiskuntaluokkaa: porvariston, sivistyneistön ja työväenluokan. Työväenluokka on pääomien ulkopuolella. Sivistyneistö jakaantuu vielä poliittiseen eliittiin eli tässä mielessä luokkia nykypäivänä on neljä. Luokkarajat ovat elastisia ja alati muuttuvia sosiaalisia ilmiöitä. Luokkarajan vetäminen yksityisen ihmisen kohdalla on tarpeetonta.
Kielen ero eri yhteiskuntaluokkien kohdalla johtuu juuri tuosta oikeudesta kulttuuriperintöön.
Lavonen on oikeassa myös siinä, että ruotsinkielinen aatelisto oli keskeisellä tavalla jarruttamassa suomalaisen yhteiskunnan muutosta nykyiseen suuntaan varsinkin 1800 -luvulla ja vuosisadan vaihteessa. Luokkasodassa ruotsinkielisillä oli keskeinen asema valkoisen osapuolen keskuudessa. Edelleenkin ruotsinkielisillä on oikeuksia, jotka periytyvät ajalta ennen Venäjän vallan aikaa. Nykyisestä ruotsinkielisestä väestöstä on työväenluokan osuus samaa tasoa kuin suomenkielistenkin.
Gagarinille.
"Miksei "työväenluokka" sitten mennnyt vaaliuurnille ja äänestänyt edustajiaan eduskuntaan? Miksi se mieluummin turvautui aseisiin ja väkivaltaan asiansa ajamiseksi?"
Samoin voidaan kysyä, että miksei porvaristo hyväksynyt kansan mielipidettä 1916. Kansanjoukot eivä sietänyt silloin etuoikeutetun porvariston pelleilyä. Sitä oli kestänyt jo liian kauan. Luulen, että tämä on edelleen ominaista kansan syville riveille.
Sitäpaitsi Porvaristo tarttui ensin aseisiin: Venäjän santarmien pistimiin. Myöhemmin saksalaisten ja ruotsalaisten kouluttamien upseerien apuun, sakaslaiseen armeijakuntaan, venäläiseen kenraaliin Mannerheimiin. Gagarinilta on alkanut nämä syy-yhteyden mennä sekaisin.
Porvariston Kernskiltä tilaama Eduskunnan hajoitus merkitsi kutsua sisällissotaan. Sitä saa mitä tilaa.
Todellisuudessa, jota ei yleensä kouluissa opeteta, porvaristo sanoi jyrkän "EI demokratiaa!", koska se halusi "vieraan vallan", eli Kerenskin hajottavan eduskunnan.
Ja eduskunta oli ainoa demokraattisilla vaaleilla valittu suomalinen valtioelin.
Henry
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 23 kommenttia