Suomen vasemmiston lastentauti

Arvo Poika Tuomisen muistelmat 3.

Vuoden 1918 sodan jälkeen taistelun  hävinnyt Suomen Sosialilidemokraattinen Puolue jakaantui ensin kahtia, jyrkkään ja sovittelevaan siipeen. Venäjälle pelastautuneet punakaartilaiset perustivat jo samana vuonna Suomen Kommunistisen puolueen, joka edusti jyrkkää taistelusiipeä. Katumusta ja jälkiviisautta esittänyt sovitteleva siipi jatkoi Suomen sosialidemokraattisena puolueena. Suomeen jäänyt Arvo Poika Tuominen, joka vangittiin Tampereen piirityksessä 1918, kertoo muistelmissaan kuinka sosialidemokraattien luokkasovun asenne tuli konkreettisesti ilmi luokkasodan jälkeisessä Suomessa.

Venäjälle pelastautuneet punakaartilaiset olivat ymmärrettävistä syistä jyrkkäkantaisia luokkataistelijoita. Heidän joukossaan oli runsaasti vuoden 1916 sosialidemokraattien vaalivoiton myötä politiikkaan nousseita sivistyneitä nuoria suomalaisia. Heidän joukossaan olivat muun muassa Kullervo Manner, joka oli hajotetun eduskunnan puhemies, kansanedustajat OW Kuusinen, Yrjö Sirola ja monet muut eli kaikki ne, jotka kahden seuraavan vuosikymmen aika näyttelivät keskeistä osaa Suomen työväenliikkeen kohtaloissa niin Suomessa kuin Venäjälläkin. 

Moskovassa hyväksytty SKP:n ohjelma merkitsi luokkasodan aseellista jatkamista Suomessa. Sitä varten tuli luoda sostilaallisia yksiköitä, jotka myös tuli aseistaa. Työskentely rauhanomaisesti kansan keskuudessa oli heidän mukaansa aatesisällöltään reformismia ja revisionismia. Tällä kannalla oli aluksi myös OW Kuusinen, kuten koko SKP:n Pietarissa oleva johto.

 
Arvo Poika Tuominen kertoo muistelmissaan, kuinka mahdottomia SKP:n Pietarilaisen johdon tavoitteet olivat työväenliikkeen uudelleen järjestäyttymisen oloissa. Tuominen, joka aktiivisesti osallistui noihin tehtäviin, kertoi sen myös Kuusiselle itselleen. Myöhemmin Kuusinen olikin myöntänyt Tuomiselle, että tuolloin me sairastimme vasemmistolaista lastentautia.

Ilmeisesti Juuri Lenin ja myös Suomessa olevien kommunistien (kuten Tuominen)vaikutuksesta OW Kuusinen muutti linjaansa rauhan ajan tarpeita vastaavaksi. Koska SKP:n linja oli soveltumaton Suomen olosuhteisiin, alkoi SKP:n sisällä kiihkeä suuntataistelu. OW Kuusinenkin joutui murhauhkausten kohteeksi useita kertoja jyrkän linjan taholta. Mutta hän säilytti Leninin tuen turvin asemansa elävien kirjoissa.

SKP:n epärelististen tavoitteiden pakottamana perustettiinkin Suomen tarpeita varten jo toukokuussa 1920 Sosialistinen Työväenpuolue. Kysymyksessä oli siis rinnakkaispuolue SKP:lle. Puolue lakkautettiin lyhyen olemassaolon jälkeen eli jo vuonna1923 Kuusislaisten saavutettua SKP:ssä niukan enemmistön. Vuoden 1922 vaaleissa SSTP sai 27 kansanedustajaa, joista 6 naista.  SSTP valloitti aktiivisuudellaan sosialidemokraateilta osastoja, piirijärjestöjä, ammattiosastoja ja kokonaisen ammatillisen keskusjärjestön SAJ:n. 

Näin Suomen työväenliike oli jakaantunut lyhyen ajan sisällä kolmeen osaan: Sosialidemokraattisseen puolueeseen, Sosialistiseen Työväenpuolueeseen ja Suomen kommunistiseen Puolueeseen.

Kiihkeimmän sisäisen taistelun aikoihin (elokuussa 1920) jolloin Kuusinen oli Suomessa ja Ruotsissa petaamassa Sosialistisen Työväenpuolueen oikeaa poliittista linjaa, Pietarissa, Kuusisen klubilla, suoritettiin verilöyly. Verilöylyssä kuoli 8 suomalaisia SKP:n aktiivia. Tuomisen mukaan verilöylyn takana oli ent. puhemies Kullervo Manner ja Rahjan veljekset. Myös yksi Rahjan kolmesta veljeksestä kuoli tuossa verilöylyssä. 

Kullervo Manner ja OW Kuusinen olivat veriviholliset keskenään tuohon aikaan. Myöhemmin he yrittivät sopia riitojaan, mutta ajautuivat uudestaan vihollisuuksiin keskenään. Tuomisen mukaan Manner oli sovun hetkellä vahvistanut Kuusiselle, että myös Antti Hyvönen oli lupautunut ligvidoimaan Kuusisen.

Sosialistinen Työväenpuolueen Tukholman kokouksessa (1920) Tuominen esitti ponsissaan, että SKP:n tulisi lakkauttaa vahingollisena puolueena Suomen työväenluokalle. Ponsia hiottiin kokouksessa Kuusisen läsnä ollessa, ja tehtiin kompromissi, jossa lakkauttamisesta kuitenkin luovuttiin. Sosialistinen Työväenpuolue päätti liittyä Kominternin jäseneksi ja osallistuikin Kominternin toiseen konferenssiin 1921 SKP:n ohella. Tuossa kokouksessa hyväksyttiin Dimitrovin nimiin liitetyt, mutta Kuusisen laatimat, kuuluisat kansanrintamateesit.

Paluumatkalla Kominternin kokouksesta Tuomisen johtama valtuuskunta osallistui Pietarissa SKP:n sisäisen taistelun kokoukseen, jossa Kuusisen-Tuomisen linja voitti yhden äänen enmmistöllä Mannerilaiset. Mannerin joukoissa oli mukana yksi tai kaksi Etsivän Keskuspoliisin agenttia. Leninin lähettämä ja Radekin johtama valtuuskunta käänsi SKP:n voimasuhteet niukasti Kuusisen-Tuomisen linjalle.

Kullervo Manner oli papin poika, kuten Yrjö Sirolakin. Kuusinen oli puolestaan kyläräätälin poika. Kahden titaanin taistelussa välineinä olivat sekä molempien luokkatausta että teoreettinen nokkeluus. Linjaerimielisyys oli tyypillinen suomalaisen sivistyneistö sisäinen valtataistelu, eikä tuo taistelu loppunut koskaan. Leninin kuoleman jälkeen 1924 valtataisteluun sekoittui NKP:n sisäinen taistelu: Stalin vastaan vasemmisto (Zinovjev, Trotski), ja Stalin vastaan oikeisto (Buharin). Buharin edusti Leninin näkemyksiä Neuvostososialismin tuleaisuudesta. 

Kun nämä Stalinin vastaiset tahot oli 1920 -luvun loppuun mennessä ligvidoitu, Kuusisestakin tuli olemassolonsa pakosta Stalinin kannattaja. Kuusinen oli korvaamaton Stalinille teoreettisten kykyjensä vuoksi, hänen puheidensa kirjoittaja. Kus Stalin kuoli, Kuusinen oli myös Neuvostoliiton johtava antistalinisti.

Tuominen, joka Stalinin kauden alkuvuosina siirtyi Suomessa kärsityn lähes 10 vuoden vankilaputken jälkeen Neuvostoliittoon, uskoi vakaasti, että Kuusinen ei ollut muuttanut Tuomisen kanssa hahmottamaansa poliittista linjaa, mutta hänen oli pakko olla Stalinin kanssa samaa mieltä. 

Valtaan tulonsa jälkeen Stalin saneli myös SKP:n toimintalinjan kaikissa kysymyksissä. Linjajako Mannerin ja Kuusisen välillä hävisi vasta kun Stalin likvidoi (1930) vuosikymmenen loppuun mennessä lähes kaikki SKP:n osapuoliin kuuluneet jäsenet, muutamia lukuun ottamatta.

Sosialistinen Työväenpuolue lakkautettiin siis jo 1923, kun Etsivä Keskuspoliisi vangitsi STP:n koko johdon. Syynä oli ns. rauhanjulistus, joka oli Tuomisen kirjoittama ja puolueen hyväksymä julistus, ja jossa vaadittiin, että suomalaisten suojeluskuntapiirien tulee lakata organisoimasta aseellisia "kansannousuja" Itä-Karjalassa.

 
Arvo Poika Tuominen vangittiin tuolloin 4 vuodeksi rauhanjulistuksen vuoksi. Tuominen vangittiin toisen kerran Lapuanliikkeen nousun alla v. 1927 viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Syynä oli luvaton maasta poistuminen ehdonalaisessa vapaudessa.

Vapautumisen jälkeen vuonna 1933 Tuominen matkusti Kuusisen kutsusta lopullisesti sosialistiseen Neuvostoliittoon. Miten loppullisesta matkasta oli kysymys, siitä jatkossa.