Stalinin peli ja alkuperäinen kasaaminen
Arvo Poika Tuomisen muistelmat 4.
"Kremlin Kellot" On Tuomisen muistelmien pääteos. Se kertoo Stalinin ajan Neuvostososialismin ydinsisällöstä. Tuominen lienee ainoa maailmassa ja koko romahtaneen sosialismin historiassa, joka on päässyt/säilynyt/jäänyt kertomaan realisosialismin reaalisesta olemuksesta järjestelmän sisältä ja korkealta tasolta. Hän on tehnyt sen kaiken lisäksi marxilaisittain, periaatteelisesti, rehellisenä työläistaustaisena kommunistina.
Jos ja kun sosialismi joskus rakentuu uudelleen tällä planeetalla, se ei voi tapahtua ilman johtopäätöksiä siitä kokemusrikkaudesta, jonka Arvo Poika Tuominen on meille muistelmissaan jättänyt. Ne ihmiset, jotka ovat tuon kaiken kokeneet omakohtaisesti, alkavat olla jo vähissä. Uusia muistelmia tuskin tulee. Ilman niitä pelkkä historiantutkimus jää pakostakin liian aneemiseksi. Lähde kritiikki edellyttää tutkijoilta lähteiden merkityksen ymmärtämistä.
Kremlin Kellot sisältävät stalinistisen pelin toteutuksesta kaksi mielenkiintoista osa-aluetta: pakkokollektivisoinin ja Stalinin täydellisen yksivallan toimintaperiaatteet. Jälkimmäiseen palaan seuraavassa jutussa.
Lenin asetti testamentissaan sosialismin jatkumisen ehdoksi interventiosotien jälkeen talonpoikaiston ja työväenluokan vapaahtoisen osuustoiminnallisen liittoutumisen. Vapaaehtoisesta luokkaliitosta oli esimerkkinä lokakuun vallankumous, jossa feodalismi ja monarkia siirtyi historiaan. Leninin kuoltua ja Stalinin voitettua valtataistelun, Stalin ryhtyi toteuttamaan Leninin oppia työväenluokan ja talonpoikien vaaehtoisesta liitosta omalla tavallaan.
Kominternin sihteerinä OW Kuusinen lähetti Tuomisen eräälle suurelle kollektiivitilalle saamaan käytännön opetusta siitä, kuinka sosialismin aineellista perustaa luodaan, eli kuinka tapahtuu talonpoikien vapaehtoinen liittyminen kollektiivitiloihin, ja kuinka kolhoosilaiset suostuivat ylimääräisiin viljan myynteihin valtiolle markkinoita halvemmalla hinnalla.
Perussääntönä kollektivisoinnissa oli, että kollektivisointia vastustaville tiloille asetettiin niin suuri viljavero, että siemenviljaa ja syömäviljaa perheen kulutukseen ei juuri jäänyt. Veronkantajat, 5-8 henkilöä mauserit vyöllä, ajoivat leikkuu aikaan kuorma-autolla pihaan ja etsivät piilotetut jyväsäkit ja nostivat ne autoon ennen kuin perhe ehti syödä puimaansa viljaerää. Kun tilalliset lievästi sanottuna valittivat tapahtunutta pakko-ottoa, veronkantajat vastaisivat:"...miksette liity kolhoosiin"? Vapaaehtoisesti kolhoosiin liittyivät kaikkein pinimmät tilat, jotka eivät kunnolla elättäneet perhettä.
Kun valtio vaati kollektiivitilalta lisäviljan luovutusta kaupunkeja ja katoalueita varten, se edellytti, että kolhoosilaiset tekivät asiasta vapaaehtoisen enemmistöpäätöksen. Valtion asettamana veronkantajana ja viljanostajana toimi valtion yllä pitämän paikallisen traktoriaseman johtaja seurueineen (sama ryhmä kuin yllä;Tuominen kulki mukana). Johtaja luki valtion ukaasit lisäviljasta kokoon kutsutulle talonpoikaisjoukolle ja kysyi, kuka kannattaa valtion ehdotusta. Kun käsiä ei noussut, pidettiin välittömästi uusi kokous ja hän luki ukaasit uudestaan. Näitä kokouksia pidettiin lukuisia kertoja peräjälkeen. Seuraavana päivä jatkui sama tilanne.
Kolmantena päivänä viljankeräysjoukon pelivälineitä oli lisätty muutamalla miliisillä, kuorma-autolla ja uusilla sosiaalisilla välineillä. Johtaja kertoi aluksi talonpojille saaneensa virnaomaisilta nimilistan talonpojista, jotka olivat keinotelleet viljan hinnalla. Sen vuoksi heidät täytyi ensin pidättää ja lähettää leiriin. Kun keinottelijat oli viety autoon, suoritettiin uusi äänestys. Jos vieläkään ei saatu enemmistöä, johtaja luki listasta lisää kenottelijoiden nimiä, ja pidätytti mainitut henkilöt.
Lopulta talonpojat antautuivat, jotta kaikkia ei olisi pidätetty. Seuraavassa äänestyksessä viljan myyntiä kannatti enemmistö kolhoosilaisista. Kokouksesta laadittiin välittömästi virallinen päytäkirja, ja seuraavan päivän aluelehdessä oli uutinen innostuneesta valtion ukaasin toteuttamisesta enemmistön tahdon mukaisesti.
Näin tapahtui taloudellisen pääoman alkuperäinen kasaaminen Venäjällä 1920 -30 luvuilla. Englannissa se tapahtui 1700 luvulla, suomessa 1800 -luvulla. Kapitalismin syntyminen edellyttää tiettyä vapaata alkupääomaa, jotta tuotanto markkinoita varten voi kehittyä, kuten kapitalismi edellyttää. Feodalismissa pääomat ovat sidoksissa maahan.
Alkuperäinen kasaaminen on kaikkialla ollut ilmenemismuodoiltaan erilainen, mutta olemukseltaan erittäin väkivaltainen prosessi. Venäjä on poikennut läntisistä kapitalistisista maista siinä, että alkuperäinen kasaaminen suoritettiin valtion ohjauksessa, Stalinin luomin menetelmin.
Pääomien kasautumista oli tapahtunut Venäjällä jo tsaarin vallan aikana, mutta ensimmäinen maailmansota ja interventiosota tuhosivat Venäjän tuotantorakenteen lähes tyystin, ja edessä oli maan jälleenrakentaminen, teollistaminen ja eurooppalaisen kehitystason saavuttaminen. Oli aloitettava alusta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kaikki tuo Arvo Poika Tuomisen kokema oli tiedossa jo 60-70-luvuilla.
Kukaan silloinen kommunisti ei niitä kirjoja arvostanut, vaan ne tuomittiin neuvostovastaiseksi propagandaksi.
Oletankin, että myös Typpö itse, joka myös niihin aikoihin lienee ollut vakaumuksellinen kommunisti (koska eihän niitä enää uusia tule), piti Neuvostoliittoa suurena sosialistisen saavutuksen esimerkkinä. Ainakaan minä en koskaan silloin tavannut ketään marxilaista, joka juuri olisi Neuvostoliittoa kritisoinut saatika sitten ottanut huonoksi esimerkiksi.
Onkin hiukan koomista nyt Neuvostoliiton luhistuttua alkaa tulkita Tuomisen kokemuksia ja ilmiöitä, joita Neuvostoliitossa esiintyi, uudenlaisen marxilaisen viitekehyksen läpi siten, että Neuvostoliitto edustikin kapitalistisen vallankumouksen tulosta.
Gagarinille.
Pitää paikkansa tuo mitä sanot. 60-70 -luvuilla Tuomista pidettiin petturina ja Neuvostoliiton vihollisena. Eikä tuo asenne ole vieläkään täysin poistunut. Esimerkiksi Johan Bäckman sanoi tällä palstalla, että henkilö, joka siteeraa Tuomista on konna.
Tuomisen demonisointi on stalinismin aikaan sannosta, ja stalinin johtama Neuvostoliitto oli porvarillinen vallankumous, joka on johtanut kapitalistiseen Venäjään. Neuvostoliiton ymmärtäminen sosialismiksi on kommunistisen liikkeen suuri erehdys, tiedostamisharha. Se oli yleinen harha myös porvariston keskuudessa. Myös minä olin sen vallassa.
Se, että Neuvostoliitto nähdään nyt oikein, ei ole koomista, kuten ei erehtyminen ylipäätään ole koomista. Se on luonnollinen vaikkakin harmillinen tiedostamiseen liittyvä ominaisuus.
Kapitalismi on edelleen luokkayhteiskunta, joka sortaa, riistää ja syrjii kansailaisia. Paremmalle yhteiskunnalle on edelleen sama tarve kuin ennenkin. Kapitalismin kuolinkamppailu pakottaa etsimään sille juuri nyt kiireellisesti vaihtoehtoa. Sen vuoksi Arvo Poika Tuomisen kokemukset ovat kullan arvoisia, jotta uusia virheitä ei tehtäisi.
Typpö toimii itse kuin kommunistit 30-luvulla Venäjällä. Ongelmien ilmetessä aletaan etsiä pettureita omasta joukosta. Nyt Typpö hädissään syyttää koko Neuvostojärjestelmää kapitalimiin lankemisesta aivan samlla tavalla kuin Stalin syytti vainon kohteiksi joutuneita.
Kyllä neuvostoliittoa kannattaa muistella.
Nyt kun kommunistien kannatus liikkuu aivan oikeissa lukemissa eli promilleissa se ei tarkoita tämän hulluuden loppumista maailmasta.
Sen vuoksi nykynuorisolle kannattaa kertoa neuvostoliitosta ja pahoista kommunisteista, jotka tuhosivat venäjän ja puoli eurooppaa hullun aatteensa kanssa.
Samalla voi antaa nuorisolle demokratiakasvatusta ja kertoa kritiikittömästi SDP:n saavutuksista demokraattisen suomen luomisessa.
Vaikka olenkin tiukasti oikeistolainen arvostan SDP:n saavutuksia kommunismin nujertamisessa hyvinkin korkealle.
Pertti Väänäselle.
En mielestäni syytä Neuvostojärjestelmää lankeamisesta kapitalismiin, koska neuvostojärjestelmä oli siirtymävaihe feodalismista kapitalismiin. Se vain tulkittiin väärin, mikä ei ollut sinänsä ihme, sillä Neuvostoliitto edusti todellakin erikoislaatuista porvarillista vallankumousta. Feodalismin jälkeen ei voi tulla kuin kapitalismi. Tämä on objektiivinen historian laki. On aivan sama miksi tuota siirtymävaihetta nimittää.
En etsi myöskään pettureita, sillä minähän tunnustan olleeni itse saman erehdyksen vallassa, kuin kommunistit yleensä, koko vasemmisto ja porvaristo kautta maailman. Se, mistä nyt puhun. on jälkiviisautta. Mutta kaikki viisaus on jälkiviisautta. Venäjä on nyt kapitalistinen maa. Se on pakko tunnustaa.
Marko Liljalle.
Neuvostoliittoa kannattaa todellakin työläisten muistella ja opiskella sen vuoksi, että opitaan tuntemaan oman ajattelun virheet. Venäjälle sen nykyinen järjestelmä ei ole virhe eikä lankeamus, vaan lainmukainen kehitysvaihe. Se on pitkä ja välttämätön askel eteen päin. Sosialismi astuu siellä päiväjärjestykseen joskus tulevaisuudessa, kun kapitalismi on sen ensin kehittänyt sosialismin kypsäksi.
SDP ei ole syyllinen kommunismin "nujertumiseen", koska sitä itseään vaivaa sama ongelma. Demarithan pyrkivät olemaan parempia porvareita kuin porvarit itse, mutta ei se näytä onnistuvan.
Vaikka oletkin Pertti tiukasti oikeistolainen, niin kuitenkin haluat luoda demokraattista Suomea. Tunnustat siis, että kapitalismi on siinä epäonnistunut. Olemme samoilla linjoilla. Nyt kun näyttää, että kapitalismin dynaaminen aika on jäämässä taakse, tuo sinun ja minun tavoite tulee yhä tärkeämmäksi ja ajankohtaisemmaksi.
Puuseppä Arvo Poika Tuominen on yksi hyvä esimerkki siitä, että koomunistit eivät ole pahoja, vain stalinismi ja fasismi ovat pahoja asioita. Tämä on tärkeä erotus.
Neuvostoliitto rakennettiin vihalle, väkivallalle, valheelle ja orjatyölle. Sanalla sanoen punaterrorille. Se oli rikos ihmisyyttä vastaan.
Ylivoimaisesti paras asia, mitä elinaikanani on maailmalla tapahtunut, on juuri Neuvostoliiton romahtaminen. - Eikä siihen tarvittu ainuttakaan ydinohjusta. - Siitä ovat kiitollisia venäläisten lisäksi kaikki sen naapurimaat ja puoli Eurooppaa.
Antti-Pekka Mustoselle.
Ihmiset luovat oman historiansa. Neuvostoliiton historia on venäläisten luoma, kuten natsi-Saksa saksalaisten ja Suomi suomalaisten. Kaikki ne sisältävät vihaa, väkivaltaa, valhetta ja orjatyötä. Ydinohjuksiakin on varastossa, joten väkivallalle ei näytä loppua tulevan.
Mitä tästä kaikesta pitäisi oppia? Ehkä se olisi jotain sellaista, että ihmisten asema yhteiskunnassa huipulta alas asti tulisi olla tasa-arvoinen.
Minun ymmärtääkseni juuri tuo eriarvoisuus, luokkajako, sorto,riisto ja vääryys nostattavat vihaa. väkivaltaa, valheitta, orjuutta ja muuta rikollisuutta. Neuvostoliitto luotiin juuri tuosta syystä. Sen ehtoja vain ei tunnettu. Niinpä siitä tuli sen irvikuva.
"Vapaaehtoisesta luokkaliitosta oli esimerkkinä lokakuun vallankumous, jossa feodalismi ja monarkia siirtyi historiaan."
Lokakuussa ei ollut vallankumousta, sille tapahtumalle löytyy parempi nimi. Se jää kotitehtäväksi.
Monarkia siirtyi historiaan helmikuussa 1917, silloin tsaari luopui vallasta.
Neuvostoliitto rakennettiin ettei fasismi tuhoa Venäjää. Saipa siinä Suomikin itsenäisyyden. Näyttäkää edes jotain kunnioitusta itänaapurin suurille miehille.
Johan Nikulakselle.
Koska lokakuun vallankumous on vakiintunut termi, käytin sitä vaikka se onkin vanhaa ajanlaskua. Nykyajanlaskun mukaan se tapahtui marraskuun seitsemäntenä päivänä.
Muuten tuo helmikuun vallankumouskin tapahtui uutta aikaa maaliskuussa, joten sekosit omaan näppäryyteesi. Vaikka tsaari luopui tuolloin vallasta, niin aateliston valta kumottiin vasta lokakuun vallankumouksessa, kun siltä peruutettiin kaikki etuoikeudet ja maat konfiskoitiin.
En puhu kalenterista. Lokakuun vallankumous ei oikeasti ollut vallankumous. Selvitä vaikka miksi sitä kutsuttiin alussa, jonka jälkeen kommunistit päättivät nimetä sen lokakuun vallankumoukseksi (sovi paremmin propagandaan).
Joka tapauksessa monarkia siirtyi historiaan jo helmikuussa, silloin valta siirtyi väliaikaisella hallitukselle.
Tuomas Lavoselle.
Suomen itsenäisyys tuli bolshevikkien kansallisuusohjelman mukaisesti Leninin kädestä. Se on aina muistettava. Eikä sitäkään ole unohdettava, että Neuvostokansa kukisti Hitlerin fasismin Stalinista ja hänen sodanjohdostaan riippumatta. Siitä on kiittäminen neuvostokansaa.
Stalinhan liittoutui Hitlerin kanssa. Koko isänmaallisen sodan aikana Stalin ei kutsunut minkäänlaista kollektiivista päätöselintä koolle, ei edes puolueen keskuskomiteaa. Hrustsevin mukaan Stalin vaaransi yksivaltaisilla menetelmillää sodan lopputuloksen ja teki sen kansalleen entistä raskaammaksi.
"Koko isänmaallisen sodan aikana Stalin ei kutsunut minkäänlaista kollektiivista päätöselintä koolle, ei edes puolueen keskuskomiteaa."
Ei se ihan noin mennyt, monet asiat päätettiin yhdessä kenraalien ja marsalkkojen kanssa, vaikka stalinilla oli yleensä viimeinen sana. Muttei aina, joskus tehtiin stalinin tahtoa vastaan; tapaus Rokossovski 23.5.1944.
Johan Nikulakselle.
Kyllä lokakuun vallankumousta voidaan pitää Venäjän vallankumouksen huippukohtana. Silloin päättyi helkmikuusta vuonna 1917 alkanut kaksoisvallan aika (tsaari luopui vallasta poikansa eduksi, mutta häntä ei kuitenkaan hyväksytty monarkian jatkajaksi). Lokakuussa 1917 vangittiin Väliaikainen hallitus (hallitus, jossa alkoi ilmetä pyrkimystä palata takaisin monarkiaan; Kornilovin kapina). Silloin vietiin myös aatelistolta kaikki oikeudet.
Valta ei siirtynyt helmikuussa kokonaan Väliaikaiselle hallitukselle. Se ei voinut juuri mitään ilman Neuvostojen myötämielisyyttä. Väliaikaista hallitusta sävytti saamattomuus, ja sen vuoksi se alkoi menettään kannatusta. Se ei ryhtynyt kutsumaan lakia säätävää Perustavaa kokousta koolle jne. Kaksoisvallan aika päättyi lokakuussa.
Mitään ei voitu tehdä Stalinin tahtoa vastaan. Hän kyllä ymmärsi reaaliteetit ja otti ne huomioon, muutti jopa omaa kantaansa, jos se palveli hänen pyrkimyksiään. Rokossovski joutui 1937 puhdistuksen kohteeksi, mutta säilyi hengissä. Vuonna 1941 hänet vapautettiin vankilasta ja tehtiin armeijaan komentaja. Hän osallistui Kurskin taisteluun (Hrustsevin rinnalla), joka oli varsinainen sodan käännekohta. Rokossovski ajoi saksalaisia takaa tiettävästi Berliiniin saakka. Vuonna 1944, 29.5 hänet nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi. Vuonna 1949 hän siirtyi takaisin Puolaan korkeisiin hallitustehtäviin.
Kaikella tällä täytyi olla Stalinin tuki. Seuraavassa jutussa kerron Stalinin hallitsemismenetelmistä, joihin ei rakenteensakaan puolesta liittynyt minkäänlaista kollektiivisuutta.
"Vuonna 1944, 29.5 hänet nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi."
Mutta tiedätkö miksi? Nimittäin hän oli tehnyt jotain, mikä oli stalinin tahtoa vastaan, mutta osoittautui lopulta loistavaksi taktiikaksi.
Lokakuun "vallankumous" oli muutamaan vuoteen vallankaappaus, kunnes se päätettiin nimetä vallankumoukseksi propagandan edistämiseksi. Tätä minä ajoin takaa.
"Suomen itsenäisyys tuli bolshevikkien kansallisuusohjelman mukaisesti Leninin kädestä. Se on aina muistettava."
Lenin kehotti 17.11.1917 Pietarin Smolnaan saapuneita Suomen SDP:n johtohenkilöita tekemään vallankumouksen Suomessa. Stalin sanoi Helsingissä 25.11.1917: "Neuvosto-Venäjä antaa veljellistä apua, jos sitä pyydetään". Suomen valtuuskuntaan, joka lähti Pietariin pyytämään Neuvosto-Venäjän tunnustusta Suomen itsenäisyydelle, kuulunut K.H. Wiik (SDP) on kertonut Leninin kysyneen häneltä: "Mihin te sitä itsenäisyyttä tarvitsette?" Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta. Punaisen Suomen historian osan "Vallankumous kunnallishallinnossa" kirjoittanut Juhani Piilonen piti Helsingin yliopistossa luentosarjan "Kansalaissodan sosiaaliset juuret". Piilonen totesi, että Suomen punaiset odottivat kiihkeästi maailmanvallankumousta.
Pietarin suomalainen punakaarti aloitti Suomen kansalaissodan. Tuhat Pietarin suomalaisen punakaartin jäsentä saapui 27.1.1918 Helsinkiin ja Tampereelle suurilla asejunilla, jotka Rahjan veljekset olivat lastanneet Leninin luvalla Pietari-Paavalin linnoituksesta.
25.1.1918 Pietarista saapui käsky Suomessa olleille venäläisille varuskunnille: "Riisukaa valkokaartit aseista!" Sitä käskyä ei toteltu, koska jo 2.1.1918 Suomessa olleiden venäläisten sotilaiden keskusneuvosto oli kieltänyt venäläisiä sotilaita puuttumasta Suomen sisäisiin asioihin. Sen vuoksi Suomeen lähetettiin luotettavia bolshevikkijoukkoja, jotka taistelivat punaisten puolella ensin joukko-osastoina ja myöhemmin pienempinä osastoina. Tappion kärsineet ja Suomen pankin valuuttavarannon ryöstäneet punaiset rosvopäälliköt murhasivat 30 valkoista vankia Viipurin lääninvankilassa ennen vetäytymistään punaisen hämärän maahan. Ryyppäsivät ja rällästivät Suomen pankin rahoilla nk. Kuusisen klubin murhiin saakka.
Kimmo Tuomaalalle 1.
Mauno Koivisto esitti kerran seuraavan filosofisen näkökulman asioiden tarkasteluun. Kun jääkiekkopelissä kiekko menee maaliin, niin tuota kiekon kulkua voi tarkastella monesta eri kuvakulmasta, mutta yhtä kaikki, kiekko menee maaliin lämäyksen tai kikkailujen voimasta.
Suomen itsenäisyyttä voi tarkastella samalla tavalla. Leninin kirjoittama asiakirja antoi entiselle tsaaarin alusmaalle itsenäisyyden. Tietenkin sitä voi tarkastella yhden ja toisen keskustelun, toiveiden, ajatusten, kuvitelmien ja luulojen kautta, mutta itsenäisyys oli tuossa asiapaperissa. Kiekko meni maaliin, ja maailmanhistorian tuomari puhalsi pilliinsä.
Itsenäisyyttähän sekin oli, että suomalaiset kävivät verisen sodan siitä, mihin he itsenäisyyttään käyttävät. Mielenkiintoista onkin, että taistelun voittanut valkoinen osapuoli halusi luopua välittömästi itsenäisyydestä Saksan keisarikunnan hyväksi. Ajoitus oli väärä. Keisarikunta oli sillä välin siirtynyt historiaan. Jatkamme Leninin ja Punakaartin viitoittamalla tiellä.
Kimmo Tuomaalalle 2.
Jos Punakaartia halutaan syyttää kansalaissodan aloittamisesta, niin silloin pitää palata vuoden 1916 Eduskuntaan, jossa SDP:llä oli enemmistö (103 edustajaa). SDP:n ja alkiolaisten toimesta Eduskunnassa hyväksyttiin Valtalaki, joka teki Suomen Eduskunnasta ylimmän vallankäyttäjän. Samassa eduskunnassa hyväksyttiin muun muassa 8-tunnin työpäivälaki, kunnallislain uudistus ja torpparilaitoksen purkava maareformi.
Elokuussa 1917 Kokoomuksen esi-isät tilasivat vallassaan heikentyneeltä Väliaikaisen hallitukselta santarmit hajottamaan Suomen eduskunnan ennen kuin kyseiset oli vahvistettu. Eduskunta hajotettiin ja Suomen köyhälistön usko parlamentarismiin romahti.
Tässä oli kansalaissodan lähtölaukaus. Tässä asetettiin suunta ja tavoite itsenäisen Suomen tulevaisuudelle. Kun tavoite oli selvä, välineet ja strategia ratkaisivat lopputuloksen.
Historiassa pitää nähdä loogiset linjat ja yksityiskohtaiset tapahtumat sen toteutuksena. Minä en puutu tässä yksityiskohtaisiin tapahtumiin, koska niitä täytyisi kuvata molemmilta puolilta. Sinulta Kimmo jäi logiikka hahmottamatta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 22 kommenttia