Valtion velkakriisin syyt

HEI!

Te Herra Ari Suikkanen kirjoititte siten, että Työnarvoteoria on toki väärässä, mutta nyt on Hyvä Kysymys se, että mitä Te tarkoititte. Minun tietojeni mukaan Työnarvoteorian toinen nimi on Itävaltalainen Talousoppi eli Monetarismin alkulähtökohta ja perusta. Onhan myös siten yritetty vihjaista, että Työnarvoteoria olisi jotenkin liitettävissä myös Marxismi rp:hen tai kai lähinnä Marxismi-Leninismi rp:hen.

Te AS sanoitte myös siten, että miksi arvot eivät ole peräisin kategorisesti työstä, voidaan havaita ottamalla esimerkkejä vaikkapa keksinnöistä, jotka vähentävät työn välttämättömyyttä samojen materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Ovathan myös jotkin tuotteet arvokkaita ihmiselle suoraan kuten ilma ja myös jotkut sellaiset kasvit tai vastaavat, jotka kasvavat tai esiintyvät itsessään luonnossa kuten kaunis maisema, kasvi, jalokivi jne, mutta kyseinen arvo realisoituu vasta, kun jokin tai joku ihminen tai laajemmin ihmiskunta toteaa sen, että nämä jotkut ovat todella arvokkaita.

Nyt Teidän AS arvokeskustelussanne on ongelmana se, että en tiedä sitä, että mitä Te arvoilla tarkoitatte. Onko kyseessä moraliteetti- ja moraaliarvot, Eettiset ja Esteelliset Arvot, Taloudelliset ja Rahalliset Arvot vai jotain sellaista, joka perustuu vaistoon, tahtoon ja tunteeseen. Voihan Kauneus- ja Moraaliarvo olla myös sellaista, jota ei voi hinnoitella rahallisesti. Onhan myös ILMA sellaista, jota saadakseen ei tarvitse maksaa rahaa ainakaan vielä. Me voimme ihailla esimerkiksi jotain kaunista tunturi- ja vaaramaisemaa siten, että meidän ei tarvitse alkaa kaivaa esiin lompakkoamme.

Nyt on vielä syytä ottaa käyttöön seuraavat käsitteet NIUKKA HYÖDYKE ja VAPAA HYÖDYKE. Niin ja nyt Niukka Hyödyke on sellainen, jonka tuottaminen kysyy työaikaa kuten esimerkiksi AUTO, JUNA, LEIPÄ, Ravintolaillallinen ja vastaavat jne, kun taas Vapaa Hyödyke on sellainen, jonka tuottaminen ei vaadi työaikaa eli Työajan käyttöä kuten Kaunis Maisema, Ilma, Luonnon Kivi tai Kukka jne. Ovathan jotkut myös niin väittäneet, että raha on vaihdon väline ja arvon mitta, mutta ymmärtääkseni pelkkä RAHA ei selitä sitäkään asiaa, että mitä tarkoittaa taloudellinen arvo, vaan on aina pakko puhua suhteesta.

Niin mitähän tämä Rahavarannon ja Hyödykevarannon suhteesta puhuminen voisi tarkoittaa? Onhan olemassa sellainenkin tilanne elinkeinoelämän kuvioissa, jossa ei ole mukana mitään sellaista, joka voisi kuulua hyödyke- ja tavaramaailmaan millään tavalla, siis rahasto- ja arvopaperisijoitustoiminta kaavana R-R-R' eli ns pankkipääoma. Nyt kauppapääoma on muotoa R-T-R'. Pääoman yleinen kaava on R-T...P...T'-R', ja jossa pitää huomata erityisesti se, että jotta yritykselle kertyisi palvelu- ja hyödyketuotannosta tuloa, niin pitää pystyä myymään tuotteet markkinoilla ainakin siten, että Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma tulee korvatuksi markkinoilta saadussa myyntihinnassa, mutta tavoitteena tietysti yrittäjällä on se, että hän saa myös mahdollisimman suuren Lisäarvoosuuden eli T-pilkku pitää muuttua R-pilkuksi.

Onhan myös ollut nykyään keskustelussa se, että jotta talousongelmista päästäisiin, niin lisätään rahavarantomäärää markkinoilla, mutta tälläisen toiminnan takana on aina olemassa ISO ONGELMA nimittäin INFLAATIO. Jos väestön keskimääräinen Rahavaranto kasvaa, mutta samaan aikaan Hyödyke- ja Palvelutuotanto pysyy entisen suuruisena tai jopa alenee, niin tälläinen tilanne pyrkii purkautumaan siten, että keskimääräinen hyödyke- ja palveluhintataso nousee eli tapahtuu suurempi tai pienempi inflaatio eli RAHAVÄRINÄ. Nyt pitää vielä huomata se, että ei ole olemassa sellaista ilmiöryvästä kuin YLEINEN TASAPAINOHINTA missään muualla kuin Monetaristin mielikuvituksessa. Kyllä markkinoilla on olemassa sellainen ilmiö kuin TASAPAINOHINTA eli se hinta, jolla tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa, mutta yleisemmällä tasolla tällöin me voimme puhua vain keskimääräisestä tasapainohinnasta, siis aritmeettisesta keskiarvosta ei mistään yleisestä.

Me voimme kuitenkin olla siitä asiasta varmoja, että kaikki perustuu noin suurin piirtein työhön, mutta kuitenkin on syytä tajuta ja huomata se asia, että eri markkinasekmenteillä työtunnin keskimääräinen hinta vaihtelee. Jos me emme ota työtä taloudellisen luokituksen lähtökohdaksi, niin me olemme varmasti melkoisessa pöheikössä. Onkohan nykyhetken ongelmiimme pääasiallinen syy se, että ekonomistit ovat omaksuneet Uusklassinen Talousteoria eli Monetarismi rp:n? Nyt omistajuuden rahallista markkina-arvoa voidaan kasvattaa myös siten, että ei tehdä pätkääkään työtä, siis vain sijoitetaan ja odotetaan, että markkinamekanismi hoitaa oman osuutensa.

Nyt pitää huomata se asia, että Elinkeinoelämä on järjestelmä siis sellainen, jota on syytä tarkastella SYSTEEMITEORIA rp:n pohjalta, ja että eräs Systeemiteoria on Pääomakirjan Arvolakimalli. Niin ja Makroteoria on Rahapääoma R-R, Tavarapääoma T-T, Pankkipääoma R-R-R', Tuotantopääoma R-T...P...T'-R'.
Mikroteoria1 on Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma sekä Lisäarvo. Pysyvä Pääoma on Maapohja, Tuotantorakennukset, Koneet ja Laitteet, Raaka- ja Apuaineet. Vaihteleva Pääoma on työvoimakustannukset. Lisäarvo on MYYNTIHINTA miinus Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma.
Mikroteoria2 on Kiinteä ja Liikuva Pääoma sekä Lisäarvo. Kiinteä Pääoma on Maapohja, Tuotantorakennukset sekä Koneet ja Laitteet. Liikkuva Pääoma on Raaka- ja Apuaineet sekä Työvoimakustannukset. Lisäarvo on MYYNTIHINTA miinus Kiinteä ja Liikkuva Pääoma.
Puhtaasti yritystasolla pitää ottaa huomioon myös Käyttöarvo ja Vaihtoarvo. Nyt Käyttöarvo tarkoittaa sitä hyötyä, jonka kuluttaja saa ostamastaan tavarasta tai palvelusta, kun taas Vaihtoarvo on kaksijakoinen, siis Rahayksikkö- ja Työtuntimääräinen.

Nyt pitää ottaa huomioon myös se, että Materialistinen Historiakäsitys eli Pääomakirjan Arvolakimalli perustuu Luonnon Dialektiikka eli DIALECTICA NATURALIS rp:hen, joten on kai syytä tarkastella sitä, että mitä LD on päkinän kuoressa.
LD:n Lausepuun Peruslause on A)AINE-MATERIA(MASSA) sekä B)Kolmiulotteinen Luontoavaruus ja N-ulotteinen Laatuavaruus.
Kategoriat: Yksityinen, Erikoinen ja Yleinen, Kausaliteetti, Stokastisuus- ja Kuvauspostulaatti.
Liikelaki: Määrälliset ja Laadulliset Muutokset, Vastakohtien Ykseyden ja Taistelun Laki, Kieltämisen Kieltäminen eli Sopimuslaki.

PS Nyt pitää vielä huomata se, että Pääomakirjan Arvolakimalli tuntee Yrittäjän VOITTO-käsitteen päin vastoin kuin EB:n Revisionismi, Klassikkomalli, Keynessismi, Monetarismi. Niin ja nyt Yrittäjän voitto on Lisäarvo miinus Lainanhoitokulut.

HEI!

Nyt minä ainakin toivon sitä, että Te AS perustelette väitteenne edes jotenkin. Onhan se selvä asia, että jos jossain metallissa tai vastaavassa on jotain sellaista, joka nostaa asian tai esineen suosikkilistalla korkealle, niin kyllä Kysyntä ja Tarjonta sitten ratkaisee sen, että mitä jokin maksaa tai sitten ei. Kulta-kuviossa pitää ottaa myös se huomioon, että hallitsijat ja kaikki muutkin korkeat johtajat ovat miellistyneet ns Jalometalleihin, joten ei ole ihme se asia, että ne maksavat maltaita.

Jos me kuitenkin haluamme taloustieteellisessä tarkastelussa käyttää jonkinlaisena mittayksikkönä jotain sellaista, joka ei mene ihan suoraan Henkimaailmakuviohin kuten erilaiset pörssi- ja rahastoviritelmät, niin eipä kai jää juuri muuta järkevää jäljelle kuin TYÖ ja TYÖAIKA. Onhan sekin asia hyvä huomata, että vain ja ainoastaan sellainen keksintö jää jäljelle elinkeinoelämän ympäristöön, josta on jotain todellista teknistä ja taloudellista hyötyä. Jos jokin TEKNIIKKA ja Teknologia esimerkiksi puolittaa jonkun hyödykkeen valmistamiseen tarvittavan työajan, niin on sekin asia selvä, että se yritys ja yrittäjä, joka ensiksi ottaa tämän ns nerokkaan keksinnön käyttöönsä, niin hyötyy asiasta todella paljon. Nyt ei kuitenkaan yritys hyödy keksinnöstä ilmeisesti loputtomiin, sillä voidaanhan tehdä ns läheltä meneviä uuskeksintöjä, jotka ovat jossain erikoiskuviossa parempia kuin aikaisempi, mutta kuitenkin peruslähtökohdiltaan sitä samaa "vanhaa hyvää".

Nyt on hyvä vielä huomata se asia, että Pääomakirjan Arvolakimalli rp:n avulla voidaan myös selittää sellainen asia kuin Yrittäjän Voitto, jota Klassikkomalli, Monetarismi, Keynessismi, EB:n Revisionismi ja Rationaalisten Odotusten Koulukunta ei tunne. Uusklassinen Talousteoria ja Klassikkomalli rp:n tapauksissa jonkinlaista voittokäsitettä ehkä edustaa ns Vaihtoehtoiskustannukset. Pääomakirjassa eräänlaisia vaihtoehtoiskustannusasioita edustaa se, kun KM väittää siten, että yrittäjät pyrkivät lisäämään ns nettokustannuksiin myös kunkin alan keskimääräiset tuotantokustannukset. Tuotantokustannuksia pitää ilmeisesti tarkastella periaatteella NETTO+TAARA=BRUTTO. Ainakin minusta ekonomistina koko vaihtoehtoiskustannusajattelu tuntuu kummalliselta, sillä onhan se asia hyvin yksinkertainen, kun todellisten kustannusten päälle lisätään joku tai jokin voitto-osuus. Minulle on tullut myös se asia mieleen, että halutaanko vaihtoehtoiskäsitteen mukaanoton avulla peittää koko voittokuvio, siis ei ole yrittäjän voittoa vaan vaihtoehtoiskustannukset.

HEI!

Nyt Arvon Suvituuli pitää ottaa huomioon se, että markkinoilla on käytäntönä myös sellainen asia kuin Kysynnän ja Tarjonnan Laki. Onhan se selvä asia, että yhden timantin löytämiseen ei tarvitse käyttää 1000 työtuntia yhdessä kaivoksessa, vaan pitää muistaa se, että koko ala vaatii selviytyäkseen jonkinlaisen keskimääräisen työtuntimäärän, siis sen työmäärän, joka tarvitaan, että ylipäänsä olisi käytössämme kaikki tarvittavat timantit kuten teollisuustimantit ja arvotimantit eli korut.

Niin ja nyt pitää myös muistaa se asia, että Pääomakirjan Arvolakimalli ja Materialistinen Historiakäsitys ovat sama asia kuin SYSTEEMITEORIA, siis kaikkea pitää käsitellä järjestelminä, ei siis yksittäistapauksina. Onhan eri hyödykkeiden ja palveluiden hinnoittelukuvioista löydettävissä kaikenlaisia "Kukkasia ja Ihmeellyyksiä", mutta ymmärtääkseni kuitenkin NIUKKA HYÖDYKE rp:n lähtökohta on työaika ja sen käyttö, kun taas VAPAA HYÖHYKE on arvossa tai sitten ei, vaikka ei oltaisi käytetty yhtään työaikaa kuten Kaunis Maisema, KIVI, KUKKA jne.

Kun jokin on ollut ennen Vapaa Hyödyke ja sitten myöhemmin se on muuttunut sellaiseksi, että sen tuottamisen tarvitaan työaikaa, niin nyt tämä hyöhyke on tullut niukaksi eli NIUKKA HYÖDYKE rp:ksi. Niin eihän nyt pelkkä puhe yksittäisestä työajan käytöstä selitä hinnoittelua kokonaan, mutta kun aletaan tarkastelemaan erilaisia markkinajärjestelmiä tai näiden osajärjestelmiä, niin aika monen kummallisuuden salat paljastuu. Monet voivat ihmetellä sitä, että miksi TAIDE-rintamalla eri taideteosten hinnat vaihtelevat paljon. Miksi jokin taideteos on arvossaan rahallisesti, vaikka se ei niin kovin kummallinen olekaan, on ainakin Hyvä Kysymys. Niin miksi on näin Suvituuli? En osaa suoraan selittää, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tälläisen ilmiöryppään selittämiseen ei tarvitse käyttää kuin sanoja KYSYNTÄ ja TARJONTA.

HEI!

Oletteko Te Suvituuli sitä mieltä, että pelkästään Kysyntä ja Tarjonta ratkaisee kaiken? Niin oletteko Te samaa mieltä Herra Johtaja Björn Wahlroos rp:n kanssa siinä asiassa, että Pääomakirjan Arvolakimalli ei voi pitää paikkaansa siitä syystä, että jos ei kukaan jotain tavaraa ja hyödykettä haluaisikaan, niin sillä ei ole mitään arvoa? Oletteko Te sitä mieltä, että tavaran ja hyödykkeen arvon määrää vain tälläinen äärimmäisen subjektiivinen tekijä kuin puhdas halu? Eikö Teidän Suvituuli mielestänne ole markkina- ja hinta-asiassa mitään objektiivista, siis on vain subjektiivista?

Nyt kysyisin Teiltä Suvituuli sitä asiaa, että milloin jostain Hyödyke- ja Palvelukaupasta tulee Teidän mielestänne tappiota ja milloin taas ei ole. Jos me toimimme vain Teidän Suvituuli haluamallanne tavalla, niin mitä todella tarkoittaa TAPPIO ja mitä tarkoittaa VOITTO?

Jos ja kun me otamme nyt tarkasteluun kaavan Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma sekä Lisäarvo, niin tällöin huomaamme ainakin sen, että ei mitään tule tyhjästä vaan työn ja arkisen aherruksen tuloksena. Onhan ollut keskustelussa se, että Pysyvä Pääoma on sama asia kuin Maapohja, Tuotantorakennukset, Koneet ja Laitteet sekä Raaka- ja Apuaineet ja että Vaihteleva Pääoma on yhtä kuin Työvoimakustannukset eli Kokonaispalkka ja ns työnantajan sivukulut palkkatulon osalta. Nyt sitten Lisäarvo on MYYNTIHINTA miinus Pysyvä ja Vaihteleva Pääoma.

Me voimme myös sanoa sen, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa on ainakin hippusen verran tarvittu ihmistyövoiman käyttöä. Jo rahakasan kantaminen pankkiin tavalla tai toisella joko rahakirstussa tai verkkopankilla tietokoneen äärellä, vaatii ihmistyövoiman käyttöä. Minusta Te Suvituuli edustatte jotain kummallista Vapausajattelua.

Kun me olemme myös ehkä todenneet sen, että koska me emme tiedä sitä, että mitä todella tarkoittaa sosialistinen ja kommunistinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, niin on kai parasta antaa taloudellisten ja teknisten liikelakien ja liikevoimien määrätä ja säätää Talous- ja Yhteiskuntajärjestelmämme. Me voimme pieneläjän ja rivityöväestön etua ajaa ihan hyvin sosiaalipoliittisten rahastojen avulla, siis HENKIVAKUUTUS, TYÖVAKUUTUS, KOULUVAKUUTUS ja KAUPPAVAKUUTUS.