Nuoret ja vanhat rasismin tulilinjalla
Olen kirjoittanut useastikin ikärasismista, ja nyt on taas pakko kirjoittaa. Haluan ymmärtää ikärasismilla ikään perustuvaa syrjintää elinajan molemmissa päissä. Tunnettuahan on, että lastenhoitojärjestelmää ajetaan alas törkeällä tavalla. Avioerotapauksissa lastensuojelu pohtiikin ensijaisesti aikuistensuojelua eikä lastensuojelua. Tämän seurauksena lapset ja myös isät jyräytyvät äitimyytin alle. Lapset ovat uhreja. Uhreja rangaistaan vallanpitäjien synneistä. Kirkon rippikin hylkää uhrit, jotta saisi aikuiset ripin avulla sidottua kirkon valtaan. Kirkko on vanha vallanpitäjä.
Kymmenet tuhanne työttömät nuoret ovat eristettynä yhteiskunnasta loppuiäkseen, eräänlaiseen avovankilaan. Tulee mieleen ne 25 000 nuorta punakaartilaista, jotka jotka antautumisen jälkeen lahdattiin keskitysleireihin 1918 sodan jälkeen. Heillä ei ollut paikka tulevaisuudessa. Nuoria työttömiä on lukumääräisesti enemmän kuin lahdattuja punakaartilaisia. Heidän fyysistä henkeä ei uhta, mutta noiden nuorten tulevaisuus on uhrattu taloudellisen hyväksikäytön alttarille. Tämä jos mikä on rasismia.
Työministeri Ihalainen vaikuttaa voimattomalta ja turhautuneelta. Luulisi hiukan omantunnonkin kolkuttelevan hänen rinnassaan, sillä SAK ja demarit olisivat voineet loistonsa päivinä tehdä asian eteen jotain, jos olisivat halunneet.
Sitten ikärasisismin toiseen päähän. Minäkin poistuin myötähäpeästä Paavo Lipposen vaalitentin aikana TV:n äärestä. Se ei johtunut Paavo Lipposesta, vaan Yle-TV:n haastattelijoista, varsinkin siitä naistoimittajasta. Toimittajat tekivät tietenkin, mitä heidän oli käsketty tehdä. Sama pari kohteli Paavo Arhinmäkeä Lipposeen verrattuna silkkihansikkailla, koska hän on nousu-uralla. Ikärasismi, jolla Paavo Lipposta kohdeltiin, oli törkeää. Oikeiston johtama Yle pitäisi ehdottomasti haastaa oikeuteen. Toivottavasti Mikael Junger hoitaa homman, ennen kuin presidentinvaalin lopputulos selviää.
Globalismiin sitoutuneen nyky-valtion rasistista sydäntä on viime vuosina pyritty tekopyhästi kätkemään, syyttämällä rasismista viattomia kansalaisia ja peittelemään globalisaation rasismia suvaitsevaisuuden silkillä. Nyt rasismin annettiin sykkiä avoimesti ja vapaasti vanhojen ihmisten syrjimiseksi, väheksymiseksi ja pilkkaamiseksi. Vaikka kysymyksessä olikin Paavo Lipponen, se kohdistui kaikkiin vanhoihin ihmisiin. Lipponen on poliitikko, jonka aikaisempi politiikka ansaitsee työväenluokan näkökulmasta ankaraa arvostelua, mutta kysymyksessä oli kuiten IHMINEN, joka on ehdolla varsin lähes tyhjänpäiväiseen virkaan, presidentiksi, jonka valtaoikeudet on otettu pois. Eikö se ole juuri omiaan annettavaksi vanhoille ja viisaille.
Paavo Lipponen on hyväkuntoinen, porvarillisesti tervejärkinen, kokemuksen viisastama ja ammattitaitoinen. Miksi häneen piti kohdistaa ikärasismia? Virallinen media vei näin suurilta (siis vanhimmilta) ikäluokilta ihmisoikeudet, julkisesti, ennakkopäätöksen tavoin, osallistua politiikkaan. Eivätkö pääomasijoittajat kestä katsella vanhoja ihmisia, kenties pyörätuolissa, kävelykeppeineen, tekohampaineen, kuulolaitteineen jne? Lipposella ei ole mitään näistä. Hän ui kilometrin 20 minuuttiin. Moniko juppi pystyy siihen? Kaikkien ehdolla olevien kanditaattien julkinen kuva on tiedossa. Heitä voidaan ja pitää hiillostaa juuri ideologisista ja poliittisista asioista, myös Lipposta, mutta ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa.
On selvää, että vanhukset eivät tässä maassa tule saamaa koskaan ihmisoikeuksien mukaista kohtelua. He ovat työvoimajätettä. Yle-toimittajien ikärasismi osoitti, miten tuottamattomiin ikäluokkiin tullaan valtion taholta suhtautumaan, myös tulevaisuudessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Millainen ikärasismi oli kyseessä? Antaisitko pari esimerkkiä miten naistoimittajat kohtelivat Lipposta.
Elinalle
Se kohdistui Lipposen ikään, terveyteen ja hänen mahdollisuuksiinsa hoitaa virkaa juuri "vanhuuden" vuoksi. Etkö katsonut? Eikös se löydy Yle Arenasta?
On suorastaan törkeää olipa kenestätahansa ehdokkaasta kysymys alkaa terveydellä ja ijällä herjaamaan.Nykyhallitukseen taas sopii laulun sanat,"Uinu,uinu,oi kaupunki vaan, sua poikaset on pantu vahtimaan".
Heikki T :"Tunnettuahan on, että lastenhoitojärjestelmää ajetaan alas törkeällä tavalla."
Ainakin itselleni on 70-luvulta alkaen ollut omakohtaisesti ja vakaumukseni mukaisesti omat alle kouluikäiset lapseni hoitaneena "irtolaiseksi tai muuksi loiseksi" luokiteltuna tunnettua se, että lasten kasvamisen ja samalla myös "äitinä olemisen" oikeudet on haluttu syrjäyttää aikuisten palkkatyön oikeuksien tieltä, kun haluttiin jättää esimerkiksi alle kouluikäiset lapset yksin kotiin ja "vapauttaa" äidit lapsistaan yhteiskunnan liukuhihnoille.
Samaa lapsia orjuuttavaa järjestelmää jatketaan yhäkin "subjektiivisen päivähoito-oikeuden" nimissä verovaroilla ylläpidetyissä päiväkodeissa, joissa yhdellä hoitajalla saattaa [kuulemani mukaan] tilapäisesti olla valvottavanaan jopa yli kymmenen yksivuotiasta lasta tai jopa yli neljäkymmentä vanhempaa lasta.
Jos halutaan puhua lastenhoitojärjestelmästä, järjestelmän pitää olla heidän yksilöllisen kasvamisensa lainalaisuuksia kunnioittavaa, eikä sellaista, että esimerkiksi erityishoitoa tarvitsevan autistisen lapsen hoitajaksi nimetään vailla mitään koulutusta oleva päiväkotiapulainen, kun "muita ei ole". Muussa tapauksessa kysymyksessä ei ole lastenhoitojärjestelmä, vaan lasten keskitysleiri.
Tuulalle
Vaikka olenkin vanha mies ja isä niin uskallan väittää, että lapsen oikeuksien näkökulmasta yhteiskunnallinen päivähoitojärjestelmä ja koulujärjestelmä ovat hyvä ja välttämätön asia. Tietenkin muo järjestelmät pitää ja ne voidaan jos halutaan mitoittaa sillä tavalla, että hoitoryhmät ja luokat eivät ole liian suuria.
Pidän äitimyyttinä sitä, että vain äiti voi antaa lapselle rakkautta, turvaa ja lapsen tarvitsemaa hoitoa. Sen voi aivan yhtä hyvin antaa myös isä, tai hoitolaitoksen hoitaja, mies tai nainen. Tärkeintä on, että se on riittävän pysyvää ja lasta huomioivaa. Minun mielestä äitimyytti sortaa äitiä ja naista. Ihmislajin tuotanto on molempien sukupuolten vastuulla.
Heikki T :"Pidän äitimyyttinä sitä, että vain äiti voi antaa lapselle rakkautta, turvaa ja lapsen tarvitsemaa hoitoa. Sen voi aivan yhtä hyvin antaa myös isä, tai hoitolaitoksen hoitaja, mies tai nainen."
Omalta osaltani elin "äitimyytin" todeksi 70-luvulla, jolloin yhteiskunta ei turvannut lapsen tarvitsemaa hoitoa. Äitinä halusin sen heille kykyjeni mukaan turvata ja sen vuoksi sain tietää olevani "irtolainen tai muu loinen". Onko äideillä lainkaan oikeus olla äitejä, vaikka lapsilla ei muuta turvaa olisi?
Lisäyksenä vielä tähän katkelma Lauri Viitaa:
"Äidit vain,
nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta,
kohota unessa pilvien alta,
ja katsella korkeammalta..." :)
Aikoinaan keskusteltiin, muistaakseni presidentti Mauno Koiviston aikana, että ELÄKEIKÄ olisi rajana myös presidentille, mahdollisesti ministereille ja tietysti eduskunnallekin. Liittyi UKK:n sairauteen.
Jos olen hakemassa töitä, epäilemättä mietin ensin tulenko hylätyksi (täytin elokuussa 60), sitten koska minulla on vierasmaalainen sukunimi jne. Tietysti nämä ovat pienen ihmisen ongelmat... Paavo on iso ihminen ja ongelmat ovat isoja ☺
Itse en hylkäisi kuitenkin Lipposen kaltaisia ihmisiä, kuten se tehtiin. Edellinen vallanpitäjä voi olla hyvä konsultti seuraavalle, mutta toisaalta ymmärrän, että vallanvaihto on ns. täydellinen Suomessa koska on muuallakin.
Ko. naistoimittajasta sen verran, ettei ole saanut sympatioitani, molempien toimittajien työ sinänsä tuntui väkinäiseltä ja tyyliltä harjaamattomalta…
Marjanille
Eläkeikä on oikeus, kuten myös työhön pääsy on oikeus. Kapitalismissa ei voi olla työvelvollisuutta, koska työelämä perustuu toisen ihmisen hyväksikäytölle. Jotta oikeudet ja velvollisuudet olisivat tasapainossa, tuotantojärjestelmän pitäisi olla yhteisomistuksessa.
Politiikka ja ideologian mukainen kansalaistoiminta ovat ihmisoikeuksia, ja niiden tulee olla voimassa jokaisen kohdalta viimeiseen hengenvetoon saakka. Poliittiset luottamustoimet, kuten presidenttiys, kuuluvat ihmisoikeuksien ja poliittisen kansalaistoiminnan piiriin. Ne ovat yksilöiden kohdalla myös vapaaehtoisia.
Ne voitaisiinkin hoitaa vapaaehtoistyönä, vaikka ilman palkkaa, tai niistä voitaisiin maksaa keskimääräinen työläisen palkka tehdyiltä tunneilta. Se edellyttäisi, että koko valtio olisi kansan valtio. Silloin sinne ei pyrkisikään kaiken maailman oman edun tavoittelijoita.
Kapitalismissa poliittinen kansalaistoiminta liittyy kiinteästi valtioon, joka on vallassa olevan luokan luokkaväkivaltakoneisto. Niinpä valtaluokka valitsee tavalla tai toisella, ketkä sitä hallitsevat. Porvarillisessa demokratiassa porvariston eri ryhmät kilpailevat pääsystä vallan kahvaan.
Kekkosen tapaus liittyi jatkona Suomen sotaseikkailuun ja sotaa edeltäneeseen punavihan ja fasismin politiikkaan. Nyt kun Suomi on siirtynyt porvarilliseen demokratiaan Kekkoskauden ongelmia ei ole eikä tule.
Tuulalle
Tuula:"Omalta osaltani elin "äitimyytin" todeksi 70-luvulla, jolloin yhteiskunta ei turvannut lapsen tarvitsemaa hoitoa. Äitinä halusin sen heille kykyjeni mukaan turvata ja sen vuoksi sain tietää olevani "irtolainen tai muu loinen". Onko äideillä lainkaan oikeus olla äitejä, vaikka lapsilla ei muuta turvaa olisi?"
Minä: Porvarillinen valtio löi laimin sekä lastenoikeuksia että sinun kansalaisoikeuksia. Äitimyytti oli orjuuttamisen välineenä sinua kohtaan. Lauri Viitakin näki, että äidit kaipasivat pois pilvien alta.
Heikki T :"Lauri Viitakin näki, että äidit kaipasivat pois pilvien alta."
Ja ”pilvikö” ei ollut esimerkiksi se, että pienistä lapsistaan ”vapautetut” äidit siirtyivät 70-luvulla ompelemaan paitoja Neuvostoliiton bilateraalisen kaupan vientituotteiksi, ja että heidän jokainen kätensä liikekin oli mitattu heidän työnsä tehokkuuden maksimoimiseksi?
Lisäys: Sen enempää "pullikoimatta" valitsin pienten lasteni hoidon. Pankin esimieskoulutuksen jättäneenä opettelin leipomaan leivät ja pullat ja tekemään itse muutkin ruuat, kuten esimerkiksi liikoja rahavaroja vaatimattoman makaroonivellin tai kananmunakastikkeen. Opettelin ompelemaan vaatteet perheelle ja siinä sivussa tulin ommelleeksi myös yhdelle sisarelleni vihkipuvun ja hänen morsiusneitoinaan toimineille lapsillemme tehtävän vaatimat asut. Ompelin kastemekon yhden sisareni lapselle ja kirjoin käsin sen helmaan karjalaisen kukkilinnun ja elämänpuun...
Sen mitä en osannut itse tehdä, ostimme kirpputorilta ja parhautta oli se, kun kävimme kirjastossa lainaamassa "vinon pinon" kirjoja, joita luin lapsille.
Teimme kodistamme "avointen ovien kodin" ja otin hoitooni mm. lapsen, jonka 70-luvun päiväkotihoitajat olivat leimanneet sopeutumattomaksi ja ilmoittaneet vanhemmille, että häntä ei voi enää pitää päivähoidossa. Muutaman viikon sen jälkeen, kun hän tuli "meille", päivähoitajat kysyivät, että mitä olen hänelle tehnyt, kun hän ei enää ole aggressivinen. Vastasin, että en mitään. Me kaikki olimme vain yhdessä puuhanneet kaikenlaista, kuten lukeneet satuja, piirrelleet, askarrelleet, leiponeet pullaa jne.
Hieno kirjoitus!
Minä en juuri telkkarin ääreen osu enkä ole nähnyt mainitsemaasi ohjelmaa, mutta sen sanon, että ikäsyrjintä (en oikein haluaisi käyttää ikärasismi-termiä) on valitettavan yleisesti hyväksytty ajattelutapa ihmisten kykyjä arvioitaessa.
Takavuosina oli arkkiatrina Arvo Ylppö. Hän kai oli sellaisessa kunnossa satavuotiaana, että olisi pystynyt vaikka omaa ammattiaan eli lääkärin tointa hoitamaan. Häntä ei silloin arvosteltu, että onpa vanha ukonkäppänä, mitäs tulee neuvomaan meitä nuorempia. Onko sen jälkeen asenneilmasto muuttunut?
Ylppöä ja Lipposta ei tietenkään voi verrata toisiinsa: Ylppö puolitoistametrinen ja Lipponen kaksimetrinen, ja monta muutakin eroa löytyy.
Toimittajan ammatissa pitäisi jotenkin pyrkiä käsittelemään haastateltavaa niillä kriteereillä, jotka (presidenttiehdokkaan kyseessä ollen) liittyvät tarjolla olevan tehtävän hoitoon. Samalla pitäisi osata pitää piilossa henkilökohtainen kielteinen asenne haastateltavaa kohtaan. Tämä kai lienee minimivaatimus toimittajalle.
Ilmeisesti toimittajilla oli jokin syvälle juurtunut ei-EU-asenne, jonka voimin EU-myönteistä Lipposta kohdeltiin huonosti. Eli jonkinlainen rasismi tässäkin lienee kyseessä, eikä se kokonaan liity haastateltavan ikään.
Kaakkurille
Mielenkiistoita tuo Lipposen vaatimaton kannatuslukema, jos senyt sitten pitää paikkansa. Ehkäpä hän on kalassa samoilla vesillä kuin Sauli Niinistö. Ajankohta ei ole kummallekaan paras mahdollinen EU:n ongelmien vuoksi.
Luulisi ja toivoisi, että demarileiri tekee vaalien jälkeen kriittisen arvion poliittisesta linjastaan koko itsenäisyyden ja varsinkin sodan jälkeiseltä ajalta. Ei se tekisi pahaa meille vasureillekaan, vai mitä ajattelet Tapani?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia