Pienimmän pahan strategia pressanvaalissa

Meikäläinen on itsellisyyttään siinä huonossa asemassa, että presidentivaalin ehdokkaana ei ole kanditaattia, jota voisi pitää niin sanotusti omana ehdokkaanaan. Siispä täytyy valita joukosta pienin "paha". Koska henkilövaalista on kysymys, kriteeriksi ei kelpaa pelkästään ehdokkaan viiteryhmä ja sen poliittinen asema kapitalismin hautajaisten alla. Kriteeriksi pitää ottaa myös kanditaatin persoonakohtainen ominaislaatu ja taktinen tekijä.

Ensimmäinen kriteeri on tietenkin suhde globalisaatioon, joka historiallisen tuhonsa partaalla uhkaa meitä kaikkia. Tämä karsii hallituspuolueet pois mahdollisuuksien joukosta, mutta oppositiokaan ei ole täysin selkeästi kansallisen talouden ja valtiollisen itsenäisyyden kannalla. Toinen kriteeri on EU. Siihen sitoutuneet kanditaatit sitovat Suomen ja Suomen köyhälistön katastrofikehitykseen. Irti EU:sta ei ole kenenkään tavoitteena.

Kolmas kriteeri yleisellä tasolla on ihmisten ja kansojen välinen tasa-arvokysymys. Se liittyy demokratian edistämiseen ja maailmanrauhan ylläpitämiseen. Tämä kriteeri hylkää kaikki ehdokkaat, joten tämän vuoksi olen joutunutkin pienmmän pahan strategiaan turvautumaan..

Kanditaattien persoonakohtainen ominaislaatu liittyy heidän filosofiseen ajatteluunsa, ja varsinkin sen kypsyyteen. Presidentin virka ei voi olla mikään kasvatuslaitos myöhempää poliittista karriääriä varten. Se karsii nuorimmat ja kokemattomimmat pois mahdollisuuksien joukosta. Maailmantilanteen hahmottaminen ja tulossa oleva kriisivalmius on keskeinen kriteeri. Suomen tulevaisuuden visiosta täytyy kanditaatilla olla jonkinlainen näkemys. Kuka ehdokkaista on ajatuksissaan itsenäisin, eikä pelkästään toista vanhoja huonoiksi havaittuja arvoja ja filosofisia kliseitä, se on tärkeä kriteeri. 

Sitten on vielä olemassa taktinen kriteeri eli millä ehdokkailla on todennäköisin mahdollisuus olla syrjäyttämässä suurinta "pahaa" eli Sauli Niinistöä. Saulihan on mietiskelevän näköinen, sympaattinen ihminen, mutta pomminvarma pääoman mies. Tuo pommi  räjäyttää Suomen sosiaaliseen kaaokseen kriisin koittaessa. Kenestä löytyy mahdollisin pienimmän "pahan" vaihtoehto, ja samalla kilpailija, Sauli Niinistölle?

Kaksi naista ja Paavo Arhinmäki eivät voi tulla kysymykseen sitoutuneena hallituspolitiikkaan, sekä muiden yleisten, persoonakohtaisten ja taktisten kriteerien perusteella. Arhinmäki on aatteellis-historiallisesti lähinnä omia ajatuksiani, mutta Vasemmistoliiton hallituksessa olo ja sitä kautta sitoutuminen globalisaatioon ja EU:hun sekä kansan kurittamiseen vievät häneltä ääneni. Lisäksi nuori mies ei ole näyttänyt halua tai rohkeutta esittää uusia ja omia ajatuksiaan.

Paavo Lipponen on myös poissa pelistä liian sitoutuneena globalistina. Jäljelle jää vai Paavo Väyrynen, Timo Soini ja Pekka Haavisto. Haaviston rasitteena on myös Vihreiden hallitusjäsenyys. Vihreät ovat muutenkin luisuneet porvarillisen filosofian ja elitismin kannattajaksi. Kansa on sille vieras elementti, paitsi vaalien alla. En ole täysin vakuuttunut myöskään Pekan Natovastaisuudestaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten hänestäkin on luovuttava, hiukan surullisin mielin.

Jäljellä on kaksi, Timo Soini ja Paavo Väyrynen. He ovat oppositiossa hallitusrintamaa vastaan, ja se on heidän etunsa. Timo Soini on Amerikan matkansa jälkeen ollut kuin eri mies. Hän ei vastusta enä Globalisaatiota eikä EU:ta. Hän haluaa vain paremman EU:n ja paremman kapitalismin. Sillä ei puolusteta kansallisvaltioiden olemassa oloa. Hän ei vastusta myöskään Natoa aina ja kaikissa oloissa. Hän vaatii lisäksi Arbikevään kokemuksista huolimatta eliitin aseellistamista kansaa vastaan, eli sotalaitoksen määrärahojen lisäämistä tai pitämistä ne suurina. Soini on muuttunut mies. Lisäksi on se Tossavaisen lakialoite, jolla on Soinin hyväksyntä. Perussuomalaisten muutosprotesti on kuivunut.

Jäljelle jää Paavo Väyrynen. Alun perinkin hän vastusti tai vastusteli EU-jäsenyyttä. Kepussa oli EU-kriittinen siipi, joka sitten lannistettiin. Paavo on kokenut poliitikko ja itsenäinen ajattelija. Hänen huumorilla ja pienellä parodialla höystetty vaalikampanja osoittaa hänen henkistä kypsyyttään. Hän on tosin porvari ja kuuluu samaan puolueeseen kuin Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi. Ne vievät uskottavuutta myös Paavolta. Pienin "paha" on kuitenkin Paavo Väyrynen.