Arhinmäen talousoppia

http://www.paavoarhinmaki.fi/blogi/2012/finanssikapitalismin-loppu/

Finansikapitalismi ei lopu ennen kapitalismia, joten otsikko on harhaanjohtava. Arhinmäen lähtökohta on subjektivistis-idealistinen, siis porvarillinen. Kapitalismin kriisi ei ole politiikan vaan taloudellisten lakien seurausta yksityisomistuksen kulttuurissa. Talous määrää politiikan. Jos politiikkaa halutaan muuttaa, on muutettava taloutta. Se merkitsee tuotantotavan vahdosta, joka on vallankumouksen todellinen sisältö. Se alkaa kriisillä, joten sitä ei voi nimittä politiikaksi sanan varsinaisessa mielessä, pikemminkin politiikan umpikujaksi.

Huomaa kyllä, että Arhinmäki ei ole Marxin Pääomaa aukaissut. Se kannattais nuoren poliitikon kyllä tehdä, sillä talouden filosofinen perusta löytyy vain Marxilta. Nykyisen kapitalismin konkreettisia kriisi-ilmiöitä ei Pääoma-kirjassa tietenkään käsitellä, koska ne ovat ilmaantuneet vasta sata vuotta myöhemmin. Mutta ne ovat kasvaneet niistä lainalaisuuksista, jotka Marx on kuvannut Pääomassa.

Kapitalismi ei voi olla säädeltyä muuten kuin suurpääoman eduksi. Jos sekään olisi loppuun saakka ollut mahdollista, niin kapitalismin kriisi (pääoman liiallinen kakasvu ja keskittyminen, ulos kansallisista rajoista, tuottamattoman tal.toimin. liiallisuus, verotulojen riittämättömyys, valtioiden yli-velkaantuneisuus, riiston voimistuminen, kansallisvaltioiden tuhoutuminen ja liittovaltioistuminen) olisi estetty. Mutta koska kapitalismia ei voida säädellä, niin kapitalismi säätelee nyt valtioita ja kaikkia kansalaisia.

Finansitalous on realitalouden johdannainen, siis realitalouteen sidottu ja sille alisteinen. Se on kasvanut sen vuoksi, että spekulatiiviset pääomakasat ovat tulleet liiana suuriksi realitalouden tarpeita ajatellen. Finansipolitiikka koskettaa omistamattomia kansanjoukoja vain siinä mielessä, että spekulatiivinenkin pääoma janoaa kasvua eli korkoa, toisin sanoen osan realitaloudessa tuotetusta lisäarvosta. Tämä on mahdollista toteuttaa vain valtioiden toimesta, Valtioiden velkaantuminen on täten yhtä välttämätön spekulatiiviselle pääomalle kuin korruptoituneelle politiikalle ja sen ympärille kehittyneelle tuottamattomalle taloudelle.

Tähän tilanteeseen ei ole mahdollisuutta saada muutoksia kapitalismin vallitessa. Vaikka valtion johtajat, EU ja sen kaltaiset organisaatiot tekevätkin keskenään kompromisseja a la Katainen ja Lipponen, niin itse  ongelma ei poistu. Se kohtaa jossain vaiheessa kansanjoukot, jotka menettävät malttinsa, kuten nyt Romaniassa. Kreikassa on sama tilanne ja muut (Italia, Espanja Portugali Suomi jne) odottavat vuoroaan.

Arhinmäen tekstistä huomaa kyllä, että aihe on Arhinmäelle uusi ja vieras, hahmottumaton eikä hänen itse kirjoittama. Vasemmistoliiton olisi korkea aika perehtyä tulossa olevaan kriisiin myös teorian näkökulmasta. Nyt se on talouspoliittiselta sisällöltään Perussuomalaisten Timo Soinin ja kokoomuksen Kataisen luokkaa. He kaikki vaativat vain parempia tsunameja, maanjäristyksiä, lievempiä rajumyrskyjä ja vähäisempiä uhreja yhteiskunnallisen kehityksen alalla. 

Mutta koska talous ei ole luonnon ilmiö, nuo katastrofin uhat tulevaisuudelta voitaisiin poistaa kokonaan. Tätä Arhinmäki ja Vasemmistoliittokaan ei näytä haluavan. Se tekee Vasemmistostakin porvariston repun kantajan.