Vastuu on vasemmistolla

Suoritettujen vaalien merkitys ei ollut eikä ole jatkossakaan siinä, onko Suomen tuleva presidentti Niinistö vai Haavisto. Tietysti silläkin on merkitystä. Tärkeämpi oli saada tietää, miten köyhälistö ja työläiskansa suhtautuu vasemmiston jo pitkään jatkuneeseen poliittiseen linjaan, jota sävyttää EU-jäsenyys kaikkine kielteisine seurauksineen. Nyt se nähtiin. Vikaan mennään, sanoi proletariaatti.

Huomenna Mikael Junger, SDP:n puoluesihteeri, kertoo henkilökohtaisista johtopäätöksistään vaalituloksen johdosta. Vasemmistoliiton Sirpa Puhakka ei ole luvannut mitään. Onhan se ihan sama, mitä yhdet ihmiset, vaikka pääsihteeritkin, tekevät, jos poliittinen linja työväenpuolueilla ei muutu. Virheiden tunnustaminen ja poliittisen suunnan muuttaminen on iso juttu, ja se koskee syvältä vasemmistopuolueita, mutta siihen pitäisi lähteä nopeasti.

Menossa ei ole kapitalismille tavanomainen suhdannevaihtelu, vaan kapitalismin lopullinen katastrofi. EU:n olemassaolo on siitä selvin merkki. Siihen liittyy valtioiden velkaantuminen, taloudellisen toiminnan tyrehtyminen ja kansojen taloudellisen aseman kurjistaminen verotuksen ja yhteiskuntarakenteiden alas ajon avulla. Satoja tuhansia vuosia jatkuneiden kansallisten kulttuurien ja myöhemmin syntyneiden valtioiden hajottaminen ei onnistu ilman todellista katastrofia.

Sekä Haavisto että Niinistö ovat tämän saman katastrofipolitiikan tukijoita. Niinistön presidenttiys pitäisi pystyä ehdottomasti estämään, koska hän on tuon linjan sinetti. Haavistoon liittyy pieni mahdollisuus, että hän voi vaikuttaa myönteisesti tulossa olevassa katastrofaalisessa tilanteessa ja sen esille nostamassa muutoksessa. Mutta vastuu Suomen suunnasta ja tulevaisuudesta on vain ja ainoastaan koko vasemmistolla. 

Vaikka Paavo Lipponen Suomen suunnasta puhuikin, hän tarkoitti sillä menossa olevan tuhosuuntauksen nopeuttamista, ei kurssin muuttamista. Arhinmäki oli samalla linjalla.