Kaikki blogit puheenaiheesta Metsänviljely

Hiilipörssin merkitys metsätilan tasolla

Hiilipörssin luominen Suomen metsätalouden osaksi nousi jälleen pöydälle tammikuussa (8.1.2019), kun MTK järjesti tulevia eduskuntavaaleja edeltävän puoluejohtajien ilmastoväittelyn.

Hiilipörssi sisältää sekä alkuainehiilen lähdevirrat ylös taivaalle että hiilen nieluvirrat taivaalta alas. Hiilipörssi keskittyy erityisesti kasvavien metsiemme hiilinieluihin. Metsän viljelijälle on oikein ja kohtuullista saada hiilipörssistä tuloa hyvin hoidettuun metsäänsä päätyneestä, vuotuisesta hiilen nieluvirrasta.

Viljelypuun kasvu varmistaa biotalouden

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.
 
50 miljoonan kuution kasvun lähtöpaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949 (kuva). Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.
 

Afrikan kehitysmaille voisi tarjota Tapion tietä

Kehitysapumme on huokaillut jo puoli vuosisataa, miksi köyhän Afrikan metsät häviävät. Mehän avustamme sinne hyviä hankkeita.

Esimerkiksi Etiopiassa luonnonmetsät kattavat enää yhden prosentin maan alasta. Etiopian metsäapumme alkoi 1980-luvun alkupuolella.

Tansaniassa puun tarve oli 2010-luvun alkupuolella 50 miljoonaa kuutiota, mutta silloiset metsät kasvoivat enää 18 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tansania on ollut 1960-luvun lopulta lähtien Suomen pitkäaikaisen kehitysyhteistyön merkittävimpiä kumppaneita.

Olisiko meillä tarve muuttaa metsäapumme suuntaa?

Eukalyptus on maapallon metsätalouden kummajainen

Eukalyptus on lämpimien maiden viljelypuu. Se on jo parikymmentä vuotta horjuttanut Suomen ja muiden vanhojen metsämaiden selluteollisuutta.

Eukalyptus kasvaa esimerkiksi Brasiliassa halpaa sellun raaka-ainetta vauhdilla mihin meidän mäntymme tai koivumme eivät pysty. Siksi Stora Enso tai UPM tapasivat vuosikausia rakentaa uusia sellutehtaita vain lämpimiin maihin, ei kylmään Pohjolaan. Vahvan, pitkäkuituisen havusellun kysyntä on viime vuosina muuttanut asetelmaa hieman.

Metsäosaamisemme vientiä odotetaan - Operaatio metsänrajasta mallia

Vuonna 1989 maailmalta kotiutunut suurlähettiläs, ulkoministeriön kehitysavun päällikkönäkin toiminut Pekka Malinen julkaisi testamenttinsa "Kehitysapu täysremonttiin". Malinen ohjeisti seuraajiaan. Kehitysavun tilkkutäkistä, kaikkien alojen kirjavasta hankekokoelmasta tulisi hankkiutua eroon.

Tilkkutäkin asemesta voimme keskittyä avunannossa siihen mitä maailma meiltä odottaa. Se odottaa metsäosaamisemme jakoa ja vientiä.

Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä kasvusto eli biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia. 

Biotalous hamuaa haketta halvemmalla

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotuotetehdas jalostaa hakkeen sellun lisäksi sähköksi, vaatteiden kuiduksi, bioetanoliksi, kappaletulostuksen raaka-aineeksi, tai vaikkapa uusiutuvaksi grafeeniksi ja muiksi tuleviksi nanotuotteiksi.

Metsälöiden viljelylaina kasvattaisi lisää puuta ja panisi sitä myyntiin

Suomessa on 376 000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälöksi lasketaan yli kahden hehtaarin metsäpalsta. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä metsänviljelyyn, metsien hoitoon ja puun myyntiin sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Biomassan lyhytkiertoviljelyyn on taas tarve

Jo sotien jälkeen biotalouttamme pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Avohakkuut korvaava jatkuva kasvatus on biotalouden mahdollisuus

Talousmetsien avohakkuut ja niitä seuraava metsänviljely puhuttavat taas. Luontojärjestöt käynnistivät keväällä aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. 

Kansalaisaloitteen uskoisi menevän läpi. 69 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Niistä luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä